Kevät etenee - niin opinnotkin
Ainakin lähiopetuspäivien suhteen. Maaliskuun lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi mm. ajankohtaisia asioita ja erilaisia ihmiskäsityksiä. Ryhmässämme vieraili kutsuttuna myös kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat opinnoissaan tapahtuneesta HOJKS-prosessista. Päivien aikana käytimme aikaa myös ryhmissä tapahtuvan kirjallisuustehtävän työstämiseen. Ryhmäni M)erkkarit tehtävänä on laatia muulle ryhmälle esitettävä työ aiheesta Elämänhallinta ja arkielämäntaidot. Ryhmätyössä tulee näkyä inklussiivisuus. Päivien aikana saimme jaettua aihe-aluetta ja päätimme seuraavat ajankohdat milloin pitää tuotosta olla jokaisella valmiina, jakaa se muille ja milloin kokoonnumme AC-ohjaustilassa jatkotyöskentelyyn. Itselläni on alueena koota materiaalia sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta sekä työstän arkielämäntaitoihin liittyvää pienimuotoista kyselyä. Tekemätöntä työtä siis riittää.
Opiskelupäivien antiin kuului tällä kertaa myös poikkeuksellisesti panostamista laadukkaaseen ruokailuun ja illanviettoon. Kävin molempina päivinä syömässä oppilasravintolassa. Yövyin hotellissa ja illalla ruokalin Pannussa ja kävin muutaman tunnin perehtymässä oululaiseen karaokekulttuuriin Pataässässä. Satsasin siis omaan elämänlaatuunikin (elämänhallinnan ruohonjuuritasontutkimusta). Voimaannuin kovasti, seura oli hyvää ja aion tehdä näin nyt vastakin lähiopetuspäivien aikana.
Materiaalinkeruu
Pitkin opintoja on tullut vastaan paljon tärkeää ja uuttakin materiaalia. Kirjoja, luentomateriaalia, vierailijoiden kautta, opiskelijakavereiden vinkkaamana, netistä eri linkkien kautta.. Tähänkin kirjallisuusryhmätyöhömme löysin lähikirjastosta paljon sopivaa kirjallisuutta. Pöydälläni on pelkästään tähän työhön lainattuna 12 kirjaa. Aihehan on tosi laaja ja näkökulman rajaaminen tulee olemaan tosi ongelmallista. Ensin tulee vähän selailla materiaalia, että osaa lähteä omassa mielessään hakemaan työlleen suuntaa. Parhaina löydöksinä pidän tässä vaiheessa kirjoja: Martikainen (2009)Kaaosta vai hallintaa - Nuoren aikuisen elämän haasteet ja opiskelijakaverini Tiinan löytämään ja vinkkaamaa kirjaa Cacciatore & Karukivi (2014) Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Muina kirjoina on Keltinkangas-Järvistä, Mattilaa, Ojasta, Piippo & Peltolaa, Tahkokalliota ja Venkulaa. Ihan tuttuja kirjoittajia ja ehkä niistäkin jotakin jyvästä työhöni saan.
Onnen ja ilon tunnetta
Kaiken tämän opiskelun ja työn rinnalla tapahtuu elämässä mukavia asioita. Maaliskuu on hyvä kuukausi. Kestohanget ovat houkutelleet pitkille hiihtolenkeille metsäteille. Pääsiäistä odotellessa arkista aherrusta olemme juhlistaneet perheessä myös parilla juhlapäivällä. Odotetuin asia tapahtui lauantaina 21.3 kun esikoinen sai pienen poikavauvan. Kaiken ihanuuden keskellä yksikertainen mummo vaihtui kaksinkertaiseksi tuplamummoksi !
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kohti valmistumista - hitaasti mutta varmasti
Back to school, again
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)