II AMMATILLISEN ERITYISOPETTAJAN YHTEISTYÖ- JA
VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN 15 OP
Osaamistavoitteet: Opiskelija osaa
toimia yhteistyössä erilaisissa erityisopetuksen verkostoissa sekä hyödyntää ja
edistää yhteisöllistä asiantuntijuutta. Opiskelija osaa soveltaa
erityisopetus-, vuorovaikutus- ja kehittämisosaamistaan ammatillisessa koulutuksessa.
Hän toimii eettisesti kaikissa tilanteissa.
Opiskelijan kohtaaminen 4 op
Opiskelija ymmärtää dialogisuuden
merkityksen ihmisten välisessä kohtaamisessa. Hän osaa soveltaa dialogisuuden
periaatteita vuorovaikutustilanteissa. Opiskelija sisäistää välittämisen
merkityksen kohtaamisessa. Erityisopettajaopiskelija ymmärtää kulttuurin
laaja-alaisen merkityksen opiskelijan ja opettajan kohtaamisessa. Hän osaa
huomioida kulttuurin vaikutuksen sekä opiskelijaan että opettajaan.
HOPS:
Oma arviointini 4
( http://www.aikuissosiaalityo.fi/aikuissosiaalityo/dialogisuus Luettu 2.10.2014)
Omaa ajatteluani kiteyttää ylläoleva kooste. Hyvään dialogisuuteen oppii, eikä siinä ole koskaan ihan valmis. Eletty elämä, omat vuorovaikutustilanteet ja -kokemukset tuovat asioihin syvyyttä ja niiden avulla oppii kontrolloimaan itseään uusissa tilanteissa. Dialogisuuden onnistumiseen vaikuttaa myös ymmärrys siitä että jokaisella saa olla asiasta omat mielipiteensä. On hyvä ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia persoonallisuuksia ja tuovat esille omat ajatuksensa ja asiansa eri tavoin. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa tuoda asioita esille. Hyvä dialoginen vuorovaikutus on kiireetöntä kuuntelemista, jossa hahmotetaan ja huomioidaan toisten mielipiteet. Keskustelu on vastavuoroista ja tasavertaista.
Keskustelussa erilaiset näkökulmat kohtaavat ja niistä voi syntyä uusia näkökulmia - molemmille keskustelijoille. Pedagogisen dialogin "sääntöjä" on kuvattu seuraavalla tavalla.
Pedagogisen dialogin "säännöt" (http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/dialogi.htm Luettu 2.10.2014)
Osallistuminen:
Osallistuminen edellyttää aktiivisuutta ja sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Jokaisella osallistujalla on oltava mahdollisuus vaikuttaa keskustelun aiheeseen, asettaa kysymyksiä ja haastaa esitettyjä näkemyksiä.
Sitoutuminen:
Kommunikatiivisena toimintana dialogin päämääräänä on yhteisesti prosessoituun ymmärrykseen tai merkitykseen pyrkiminen, vaikkei sitä saavuttaisikaan. (Voi olla, että dialogilla saavutetaan jotain muuta yhtä arvokasta.) Osallistujilta vaaditaan
HOPS:
Oma arviointini 4
( http://www.aikuissosiaalityo.fi/aikuissosiaalityo/dialogisuus Luettu 2.10.2014)
Omaa ajatteluani kiteyttää ylläoleva kooste. Hyvään dialogisuuteen oppii, eikä siinä ole koskaan ihan valmis. Eletty elämä, omat vuorovaikutustilanteet ja -kokemukset tuovat asioihin syvyyttä ja niiden avulla oppii kontrolloimaan itseään uusissa tilanteissa. Dialogisuuden onnistumiseen vaikuttaa myös ymmärrys siitä että jokaisella saa olla asiasta omat mielipiteensä. On hyvä ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia persoonallisuuksia ja tuovat esille omat ajatuksensa ja asiansa eri tavoin. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa tuoda asioita esille. Hyvä dialoginen vuorovaikutus on kiireetöntä kuuntelemista, jossa hahmotetaan ja huomioidaan toisten mielipiteet. Keskustelu on vastavuoroista ja tasavertaista.
Keskustelussa erilaiset näkökulmat kohtaavat ja niistä voi syntyä uusia näkökulmia - molemmille keskustelijoille. Pedagogisen dialogin "sääntöjä" on kuvattu seuraavalla tavalla.
Pedagogisen dialogin "säännöt" (http://www15.uta.fi/arkisto/verkkotutor/dialogi.htm Luettu 2.10.2014)
Osallistuminen:
Osallistuminen edellyttää aktiivisuutta ja sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Jokaisella osallistujalla on oltava mahdollisuus vaikuttaa keskustelun aiheeseen, asettaa kysymyksiä ja haastaa esitettyjä näkemyksiä.
Sitoutuminen:
Kommunikatiivisena toimintana dialogin päämääräänä on yhteisesti prosessoituun ymmärrykseen tai merkitykseen pyrkiminen, vaikkei sitä saavuttaisikaan. (Voi olla, että dialogilla saavutetaan jotain muuta yhtä arvokasta.) Osallistujilta vaaditaan
- keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä
- kykyä kuunnella muita
- taitoa ja uskallusta ilmaista itseään
- kykyä perustella väitteitään
- taitoa kysyä - kysyminen on jopa tärkeämpää kuin vastausten etsiminen!
Vastavuoroisuus:
Osallistujien kesken vallitsee keskinäinen kunnioitus ja huolenpito. Muilta ei voi vaatia mitään sellaista, jota ei vaadi itseltään. Eli jos vaadit perusteluja muilta, sinun täytyy perustella myös omat väitteesi; jos vaadit muita ottamaan omat näkemyksesi vakavasti, sinun on otettava vakavasti myös muiden näkemykset jne.
Vilpittömyys ja rehellisyys:
Harhauttaminen ja valehtelu eivät kuulu dialogiin, niitä ei saa käyttää edes keskustelun provosoimiseksi. Dialogiin sitoutuminen tarkoittaa myös vilpittömyyteen sitoutumista.
Reflektiivisyys:
Dialogin päämäärään kuuluu paremman ymmärryksen saaminen niin omien kuin toistenkin käsityksistä. Tämä edellyttää osallistujilta pyrkimystä kriittiseen itsereflektioon eli omien uskomusten ja ennakko-oletusten kriittistä arviointia. Myös toisten esittämät ajatukset on alistettava kriittiselle reflektiolle, ei siksi, että ne kumottaisiin, vaan niiden testaamiseksi ja yhteisen merkityksen luomiseksi.
- Onnistunut dialogi on kekseliästä, kriittistä ja avointa, jopa hauskaa. Onnistunut dialogi mahdollistaa kaikkien siihen osallistuneiden oppimisen.
Olen työskennellyt pitkään erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Lasten, nuorten ja vanhusten. Kaikki kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat olleet tärkeitä. Kaikissa kohtaamisissa ei ole aina toteutunut dialoginen vuorovaikutus erilaisista syistä johtuen. Jokainen kohtaaminen on ollut ainutlaatuinen eikä samanlaista ole tullut koskaan vastaan. Joissakin tilanteissa olen onnistunut ja joissakin kokenut että olisin voinut paremminkin asian hoitaa. Kun esimerkiksi menet kodinhoitajan työssä asiakkaan omaan kotiin asiakaskäynnille on tilanne erilainen kuin potilaan vierellä vuodeosastolla. Sen lisäksi että kohtaat asiakkaan - kunnioitat ja kuuntelet, on myös ympäristöllä merkitys. Asiakkaan omassa kodissa tapahtuva työ tuo aina lisää mietittävää kohtaamistilanteissa.
Oma koulutustaustani ja työkokemukseni ovat antaneet valmiuksia välittää, kuunnella ja kohdata erilaisia ihmisiä. Itse kuitenkin koen, että empatia ja välittäminen ovat myös persoonallisia ominaisuuksia. Välittämistä ja myötäelämistä en koe oppineeni erityisesti missään aikaisemmassa koulutuksessani, vaan olen sen omannut jollakin tasolla jo ennen niitä. Toki opintojen kautta olen saanut siihen uusia ulottuvuuksia ja ehkä parempia valmiuksia ymmärtää erilaisuutta sekä käsitellä omia ajatuksiani niissä tilanteissa.
Omaa työskentelyäni ohjaa oma arvomaailmani. Olen kasvanut kulttuurissa, missä erilaisuutta on ollut ja sen kanssa on opittu elämään. Mm. sukuni isän puolelta on Karjalasta evakkomatkoja tehneitä karjalaisia. Olen saanut kuulla ja lukea erilaisia tarinoita siitä, miltä tuntuu lähteä ja jättää lähes kaikki elämä taakseen. Osa tehnyt näin jopa kaksi kertaa. Olen kuullut minkälaista on asettua toisten asuntoihin joko tervetulleina tai vihattuina. Asettua vieraassa paikassa määrittelemättömäksi ajaksi taloksi, vaikka osa perheeestä on jäänyt sota-alueelle, kadonnut tai muuten erotettu toisistaan. Näistä tarinoista löytyy hyviä ja huonoja kertomuksia. Nämä kertomukset ovat saaneet vielä uusia ulottuvuuksia itsellenikin nyt vanhempana, äitinä ja mummona. Lapsuudessani myös omalla kylällä asui ns. muista poikkeavia henkilöitä. Näiden yksittäisten henkilöiden käytös tai tapansa toimia erilaisissa tilanteissa oli poikkeavaa. Heistä kerrottiin lisäksi erilaisia juttuja ja lapsen silmin he tuntuivat juuri näistä kertomuksista johtuen aika pelottaviltakin henkilöiltä.
Olen lisäksi työskennellyt jonkinverran erilaisista kulttuuritaustoista olevien henkilöiden kanssa. Työkaverina tai oppilaana olevan erilaisen kulttuuritaustan omaavan henkilön kanssa ei ole ollut mielestäni vaikea olla. Ei erilaista kulttuuritaustaa tarvitse mielestäni miettiä erikseen. Ollaan ja työskennellään kuin kenen tahansa kanssa. Jos ilmenee jotain syitä, jossa kulttuuritaustaan liittyviä tapoja tulee huomioida - niistä sitten keskustellaan. Ja tarvittaessa ne seikat otetaan sitten huomioon.
Maailma on globalisoitunut niin kovalla vauhdilla että naapurina, koulukaverina, työkaverina tai sukulaisena voi olla eri kansallisuudesta oleva tai erilaiset kulttuuritaustat omaava henkilö. Törmäämme pävittäin näihin asioihin. Työelämässä näin on ollut jo pitkään. Tuttavani kertoi jo vuosia, vuosia sitten kuinka esim. kansainvälistä yhteistyötä tekevässä yrityksessä annetaan työntekijöille eri maiden kulttuuriopetusta, jotta kanssakäyminen vieraassa maassa ja oudossa kulttuurissa olisi sujuvaa. Näin kaupankäynnin eteneminen ei ainakaan jää kiinni siitä, onko henkilö osannut kätellä oikein, kumartaa oikeassa kohdassa tai osannut sanoa heti alkuunsa oikeat sanat. Pieniä, mutta hyvin tärkeitä asioita, kun haetaan luottamusta ja annetaan ensivaikutelmaa itsestämme.
Opiskelin vasta ryhmänohjaajakoulutuksessa (2014-2015) ja siellä mietimme ja keskustelimme paljonkin monikultuurisen ryhmätyöskentelyn perusteista. Seuraavassa referoin hieman Solja Valjuksen (2006) ja Riitta Metsäsen (2009) esiintuomia seikkoja monikultuurisuuden kohtaamisessa. Lähteet löytyvät "LINKIT"- sivuni alta.
Solja Valjus (2006, 31-33) on tuonut esille teoksessaan "Opas oppilaitoksen monikulttuurisen osaamisen kehittämiseen", että yksilön monikulttuurinen osaaminen kehittyy eri kulttuurienvälisen oppimisen ja sopeutumisen kautta. Kirjoittajan mielestä sopeutuminen on usein tiedostamatonta ja tapahtuu sekä toiminnallisella että psyykkisellä tasolla. Monikulttuuriseen ympäristöön sopeudutaan toiminnallisesti vähitellen yrityksen ja erehdytyksen kautta niin oppimalla kuin mallioppimisen kautta. Valjus tuo esille, että psyykkistä monikulttuuriseen ympäristöön sopeutumista on verrattu mihin tahansa elämänmuutokseen. Niinkuin aina, uudenlaisen tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikansa. Kirjoittajan mielestä kulttuurienvälinen oppiminen taas on omien kulttuuristen käsitysten kyseenalaistamista ja maailmankuvan laajentamista.
Myös ammatillisessa koulussa opiskelee nykyisin paljon toisista kulttureista ja maista tulleita oppilaita. Monikultuurisuuteen ja sellaisessa ympäristössä toimimiseen on täten laadittu oppaita myös opettajille. Ammatillisen opettajan käsikirjassa (2009, 123 ) on Metsänen artikkelissa "Monikulttuurinen ohjaus käytännössä - vanhaa, uutta, omaa ja lainattua, läheltä ja kaukaa" tuonut esille mm. kolme tärkeää asiaa ohjaustilanteeseen; Tiedot, Taidot ja Tietoisuus. Tiedoista Metsänen toteaa, että ohjatessaan eri kultuureista tulevia ohjaajan pitäisi tietää kultuurien eroista, mutta hänellä ei tarvitse olla tietoa kaikista maailman kulttuureista. Kirjoittajan mukaan erityisesti merkityksellistä ohjaustilanteessa ovat erot, jotka liittyvät yksilö- ja yhteisökeskeisiin kulttuureihin. Metsäsen mukaan erot näiden välillä näkyvät mm. siinä miten yksilö määrittelee minuuttaan ja itseään. Kirjoittajan mukaan ohjaajan on tiedettävä myös uuteen maahan sopeutumisen prosessista, joka yksilöllisen luonteen ja vaikutusten vuoksi vaikuttaa kaikilla elämänalueilla. Metsäsen mukaan on hyvä myös tietää yksilön erilaisista sopeutumistyyleistä, yksilölliset tyylit ovat opittuja ja muutettavissa olevia. Kirjoittajan mukaan opettajalla tulee olla hyvä yleissivistys ja tiedot ohjattavien lähtömaiden tilanteista. Tällä tietämyksellään ohjaaja voi Metsäsen mukaan myös lisätä ymmärrystään yksilöstä ja osoittaa arvostavansa maahanmuuttajataustaisen ohjattavansa kulttuuria ja kotimaata.
Ohjaajan monipuoliset kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot auttavat Metsäsen mukaan rakentamaan vuorovaikutusta ohjattavan kanssa. Jos tietty vuorovaikutustyyli ei onnistu, tulisi olla taitoja ja joustavuutta vaihtaa vuorovaikustutyyliä. Kirjoittajan mukaan ohjaajalla tulisi olla herkkyyttä ja taitoa luotsata ohjausprosessia eteenpäin ja tehdä tarvittaessa "ohjausväliintuloja", että prosessi etenisi tavoitteen mukaisesti. Lisäksi Metsänen toteaa, että ohjaajalla tulisi olla jonkinverran kielitaitoa, jotta arkitilanteista selvitään (jos tulkkia ei ole käytettävissä). Kirjoittajan mukaan ohjattavan ammatillisen osaamisen arviointiin liittyvät kysymykset ovat tällä hetkellä tärkeitä mm. työperäisen maahanmuuton ajankohatisuuden vuoksi.
Metsänen tuo esille, että ohjaajan tulee olla tietoinen omista toimistaan. Ohjaustapahtuma on ihmisten kohtaamista ja kirjoittajan mielestä siinä on yhteistä myös terapeuttiseen ammatilliseen kohtaamiseen. Ohjaajan tulee tuntea itseään, arvojaan, normejaan ja asenteitaan. Metsänen tuo esille, että ohjaajan pitää tiedostaa omat kultuurisesti sidonnaiset lähtökohtansa. Kirjoittajan mielestä meidän tulee olla tietoisia siitä, miten oma kultuurimme on vaikuttanut omiin käsityksiimme ja asenteisiimme. Metsänen tuo esille, että ohjaajan avoimuus, kyky sietää ennakoimattomia ja epävarmoja tilanteita sekä joustavuus on tarpeen kun työskennellään eri kultuurista tulevien ohjattavien kanssa.
Opiskelijan kohtaamisesta ajattelen; Jotta voi oppia kohtaamisista on oltava valmis kohtaamaan - ja oppimaan.
Tähän osa-alueeseen erikseen pyydetyn video-osuuden toimitan myöhemmin Optima-alustalle. Kuvaan opetustilanteita ryhmässäni ja tämä materiaali annetaan vain opettajien käyttöön ryhmäni oppilaiden yksityisyyttä kunnioittaen.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osallistujien kesken vallitsee keskinäinen kunnioitus ja huolenpito. Muilta ei voi vaatia mitään sellaista, jota ei vaadi itseltään. Eli jos vaadit perusteluja muilta, sinun täytyy perustella myös omat väitteesi; jos vaadit muita ottamaan omat näkemyksesi vakavasti, sinun on otettava vakavasti myös muiden näkemykset jne.
Vilpittömyys ja rehellisyys:
Harhauttaminen ja valehtelu eivät kuulu dialogiin, niitä ei saa käyttää edes keskustelun provosoimiseksi. Dialogiin sitoutuminen tarkoittaa myös vilpittömyyteen sitoutumista.
Reflektiivisyys:
Dialogin päämäärään kuuluu paremman ymmärryksen saaminen niin omien kuin toistenkin käsityksistä. Tämä edellyttää osallistujilta pyrkimystä kriittiseen itsereflektioon eli omien uskomusten ja ennakko-oletusten kriittistä arviointia. Myös toisten esittämät ajatukset on alistettava kriittiselle reflektiolle, ei siksi, että ne kumottaisiin, vaan niiden testaamiseksi ja yhteisen merkityksen luomiseksi.
- Onnistunut dialogi on kekseliästä, kriittistä ja avointa, jopa hauskaa. Onnistunut dialogi mahdollistaa kaikkien siihen osallistuneiden oppimisen.
Olen työskennellyt pitkään erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa. Lasten, nuorten ja vanhusten. Kaikki kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat olleet tärkeitä. Kaikissa kohtaamisissa ei ole aina toteutunut dialoginen vuorovaikutus erilaisista syistä johtuen. Jokainen kohtaaminen on ollut ainutlaatuinen eikä samanlaista ole tullut koskaan vastaan. Joissakin tilanteissa olen onnistunut ja joissakin kokenut että olisin voinut paremminkin asian hoitaa. Kun esimerkiksi menet kodinhoitajan työssä asiakkaan omaan kotiin asiakaskäynnille on tilanne erilainen kuin potilaan vierellä vuodeosastolla. Sen lisäksi että kohtaat asiakkaan - kunnioitat ja kuuntelet, on myös ympäristöllä merkitys. Asiakkaan omassa kodissa tapahtuva työ tuo aina lisää mietittävää kohtaamistilanteissa.
Oma koulutustaustani ja työkokemukseni ovat antaneet valmiuksia välittää, kuunnella ja kohdata erilaisia ihmisiä. Itse kuitenkin koen, että empatia ja välittäminen ovat myös persoonallisia ominaisuuksia. Välittämistä ja myötäelämistä en koe oppineeni erityisesti missään aikaisemmassa koulutuksessani, vaan olen sen omannut jollakin tasolla jo ennen niitä. Toki opintojen kautta olen saanut siihen uusia ulottuvuuksia ja ehkä parempia valmiuksia ymmärtää erilaisuutta sekä käsitellä omia ajatuksiani niissä tilanteissa.
Omaa työskentelyäni ohjaa oma arvomaailmani. Olen kasvanut kulttuurissa, missä erilaisuutta on ollut ja sen kanssa on opittu elämään. Mm. sukuni isän puolelta on Karjalasta evakkomatkoja tehneitä karjalaisia. Olen saanut kuulla ja lukea erilaisia tarinoita siitä, miltä tuntuu lähteä ja jättää lähes kaikki elämä taakseen. Osa tehnyt näin jopa kaksi kertaa. Olen kuullut minkälaista on asettua toisten asuntoihin joko tervetulleina tai vihattuina. Asettua vieraassa paikassa määrittelemättömäksi ajaksi taloksi, vaikka osa perheeestä on jäänyt sota-alueelle, kadonnut tai muuten erotettu toisistaan. Näistä tarinoista löytyy hyviä ja huonoja kertomuksia. Nämä kertomukset ovat saaneet vielä uusia ulottuvuuksia itsellenikin nyt vanhempana, äitinä ja mummona. Lapsuudessani myös omalla kylällä asui ns. muista poikkeavia henkilöitä. Näiden yksittäisten henkilöiden käytös tai tapansa toimia erilaisissa tilanteissa oli poikkeavaa. Heistä kerrottiin lisäksi erilaisia juttuja ja lapsen silmin he tuntuivat juuri näistä kertomuksista johtuen aika pelottaviltakin henkilöiltä.
Olen lisäksi työskennellyt jonkinverran erilaisista kulttuuritaustoista olevien henkilöiden kanssa. Työkaverina tai oppilaana olevan erilaisen kulttuuritaustan omaavan henkilön kanssa ei ole ollut mielestäni vaikea olla. Ei erilaista kulttuuritaustaa tarvitse mielestäni miettiä erikseen. Ollaan ja työskennellään kuin kenen tahansa kanssa. Jos ilmenee jotain syitä, jossa kulttuuritaustaan liittyviä tapoja tulee huomioida - niistä sitten keskustellaan. Ja tarvittaessa ne seikat otetaan sitten huomioon.
Maailma on globalisoitunut niin kovalla vauhdilla että naapurina, koulukaverina, työkaverina tai sukulaisena voi olla eri kansallisuudesta oleva tai erilaiset kulttuuritaustat omaava henkilö. Törmäämme pävittäin näihin asioihin. Työelämässä näin on ollut jo pitkään. Tuttavani kertoi jo vuosia, vuosia sitten kuinka esim. kansainvälistä yhteistyötä tekevässä yrityksessä annetaan työntekijöille eri maiden kulttuuriopetusta, jotta kanssakäyminen vieraassa maassa ja oudossa kulttuurissa olisi sujuvaa. Näin kaupankäynnin eteneminen ei ainakaan jää kiinni siitä, onko henkilö osannut kätellä oikein, kumartaa oikeassa kohdassa tai osannut sanoa heti alkuunsa oikeat sanat. Pieniä, mutta hyvin tärkeitä asioita, kun haetaan luottamusta ja annetaan ensivaikutelmaa itsestämme.
Opiskelin vasta ryhmänohjaajakoulutuksessa (2014-2015) ja siellä mietimme ja keskustelimme paljonkin monikultuurisen ryhmätyöskentelyn perusteista. Seuraavassa referoin hieman Solja Valjuksen (2006) ja Riitta Metsäsen (2009) esiintuomia seikkoja monikultuurisuuden kohtaamisessa. Lähteet löytyvät "LINKIT"- sivuni alta.
Solja Valjus (2006, 31-33) on tuonut esille teoksessaan "Opas oppilaitoksen monikulttuurisen osaamisen kehittämiseen", että yksilön monikulttuurinen osaaminen kehittyy eri kulttuurienvälisen oppimisen ja sopeutumisen kautta. Kirjoittajan mielestä sopeutuminen on usein tiedostamatonta ja tapahtuu sekä toiminnallisella että psyykkisellä tasolla. Monikulttuuriseen ympäristöön sopeudutaan toiminnallisesti vähitellen yrityksen ja erehdytyksen kautta niin oppimalla kuin mallioppimisen kautta. Valjus tuo esille, että psyykkistä monikulttuuriseen ympäristöön sopeutumista on verrattu mihin tahansa elämänmuutokseen. Niinkuin aina, uudenlaisen tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikansa. Kirjoittajan mielestä kulttuurienvälinen oppiminen taas on omien kulttuuristen käsitysten kyseenalaistamista ja maailmankuvan laajentamista.
Myös ammatillisessa koulussa opiskelee nykyisin paljon toisista kulttureista ja maista tulleita oppilaita. Monikultuurisuuteen ja sellaisessa ympäristössä toimimiseen on täten laadittu oppaita myös opettajille. Ammatillisen opettajan käsikirjassa (2009, 123 ) on Metsänen artikkelissa "Monikulttuurinen ohjaus käytännössä - vanhaa, uutta, omaa ja lainattua, läheltä ja kaukaa" tuonut esille mm. kolme tärkeää asiaa ohjaustilanteeseen; Tiedot, Taidot ja Tietoisuus. Tiedoista Metsänen toteaa, että ohjatessaan eri kultuureista tulevia ohjaajan pitäisi tietää kultuurien eroista, mutta hänellä ei tarvitse olla tietoa kaikista maailman kulttuureista. Kirjoittajan mukaan erityisesti merkityksellistä ohjaustilanteessa ovat erot, jotka liittyvät yksilö- ja yhteisökeskeisiin kulttuureihin. Metsäsen mukaan erot näiden välillä näkyvät mm. siinä miten yksilö määrittelee minuuttaan ja itseään. Kirjoittajan mukaan ohjaajan on tiedettävä myös uuteen maahan sopeutumisen prosessista, joka yksilöllisen luonteen ja vaikutusten vuoksi vaikuttaa kaikilla elämänalueilla. Metsäsen mukaan on hyvä myös tietää yksilön erilaisista sopeutumistyyleistä, yksilölliset tyylit ovat opittuja ja muutettavissa olevia. Kirjoittajan mukaan opettajalla tulee olla hyvä yleissivistys ja tiedot ohjattavien lähtömaiden tilanteista. Tällä tietämyksellään ohjaaja voi Metsäsen mukaan myös lisätä ymmärrystään yksilöstä ja osoittaa arvostavansa maahanmuuttajataustaisen ohjattavansa kulttuuria ja kotimaata.
Ohjaajan monipuoliset kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot auttavat Metsäsen mukaan rakentamaan vuorovaikutusta ohjattavan kanssa. Jos tietty vuorovaikutustyyli ei onnistu, tulisi olla taitoja ja joustavuutta vaihtaa vuorovaikustutyyliä. Kirjoittajan mukaan ohjaajalla tulisi olla herkkyyttä ja taitoa luotsata ohjausprosessia eteenpäin ja tehdä tarvittaessa "ohjausväliintuloja", että prosessi etenisi tavoitteen mukaisesti. Lisäksi Metsänen toteaa, että ohjaajalla tulisi olla jonkinverran kielitaitoa, jotta arkitilanteista selvitään (jos tulkkia ei ole käytettävissä). Kirjoittajan mukaan ohjattavan ammatillisen osaamisen arviointiin liittyvät kysymykset ovat tällä hetkellä tärkeitä mm. työperäisen maahanmuuton ajankohatisuuden vuoksi.
Metsänen tuo esille, että ohjaajan tulee olla tietoinen omista toimistaan. Ohjaustapahtuma on ihmisten kohtaamista ja kirjoittajan mielestä siinä on yhteistä myös terapeuttiseen ammatilliseen kohtaamiseen. Ohjaajan tulee tuntea itseään, arvojaan, normejaan ja asenteitaan. Metsänen tuo esille, että ohjaajan pitää tiedostaa omat kultuurisesti sidonnaiset lähtökohtansa. Kirjoittajan mielestä meidän tulee olla tietoisia siitä, miten oma kultuurimme on vaikuttanut omiin käsityksiimme ja asenteisiimme. Metsänen tuo esille, että ohjaajan avoimuus, kyky sietää ennakoimattomia ja epävarmoja tilanteita sekä joustavuus on tarpeen kun työskennellään eri kultuurista tulevien ohjattavien kanssa.
Opiskelijan kohtaamisesta ajattelen; Jotta voi oppia kohtaamisista on oltava valmis kohtaamaan - ja oppimaan.
Tähän osa-alueeseen erikseen pyydetyn video-osuuden toimitan myöhemmin Optima-alustalle. Kuvaan opetustilanteita ryhmässäni ja tämä materiaali annetaan vain opettajien käyttöön ryhmäni oppilaiden yksityisyyttä kunnioittaen.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Erityisopettajan konsultatiivinen rooli 3 op
Opiskelija osaa toimia
konsultatiivisesti työyhteisössä. Hän tietää tarkoituksenmukaiset
vaikuttamiskanavat omassa työssään.
HOPS:
Oma arviointini 4
Tämän työni alkuun tutustuin Jari Kalavaisen laatimaan luentosarjaan konsultatiivisuudesta ja konsultatiivisesta työotteesta (katsottavissa "LINKIT"- sivultani nimellä; Konsultatiivisuuden keskeisiä perusajatuksia). Kalavainen nosti videolla esille viisi konsultatiivisuuden takana olevaa perusajatusta; pyrkimykset, omistajuus, kontekstisidonnaisuus, kieli ja merkitykset sekä tutkiva vuorovaikutus. Peruskäsitteistä pyrkimykset, intressit kuvaavat hänen mielestään omia tavoitteitamme asiassa ja sitä mitä milloinkin itse haemme asian käsittelyssä. Omistajuutta Kalavainen selvitti niin, että asian osapuolilla tulee säilyä asian käsittelyn aikana asiaansa omistajuus. Ei anneta toisille vastauksia, mutta omalla työotteella ohjataan asiaan erilaisia näkökulmia. Pyrkimyksenä on auttaa toista omalla toiminnalla asiassa. Kontekstisidonnaisuutta Kalavainen pohti siitä näkökulmasta, että konsultatiivisessa ajattelussa ei ole olemassa valmiita toimintamalleja ja ei edetä niiden mukaan. Keskustelijan tulisi olla herkkä ja huomioida kaiken vaikutuksen kaikkeen. On osattava lukea tilannetta spontaanisti. Kielen ja merkitysten avulla rakennetaan yhteinen ymmärrys. Merkitys sisältää sen miten ymmärtää asian ja mikä asiassa on merkityksellistä, tärkeää ja mikä ei. Löydetään yhteisiä merkityksiä. Tutkivaa vuorovaikutusta Kalavainen kuvaili mm. positiivisella uteliaisuudella. Käydään vuorovaikutusta, jossa kiinnostutaan toisesta. Ei keskitytä siihen miten itse selvitään, vaan näkökulmana on se miten opiskelijat oppivat, mitä tapahtuu ryhmässä.
Lisäksi perehdyin "Konsultatiivinen menetelmä ja ohjauksellisen työotteen vakiinnuttaminen opetus- ja kasvatustyössä"- julkaisuun (katsottavissa "LINKIT"-sivultani nimellä: Konsultatiivinen menetelmä..). Hankejulkaisussa kuvataan kuinka Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikka toteutti SOLMU - Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutusta, johon osallistui kuntien moniammatillista opetus- ja kasvatusalan henkilöstöä. Koulutuksen keskeisenä työvälineenä oli konsultatiivinen työote. Koulutuksen lisäksi konsultatiivista työotetta sovellettiin myös opetus- ja kasvatusalan henkilöstön työhön. Vuoden 2011 aikana Oulun seudun kunnissa kehiteltiinkin erilaisia konsultatiivisia ja ohjauksellisia toimintamalleja. Julkaisussa tuodaan esille kuinka konsultatiivisessa työotteessa korostuvat ammatilliset ohjaus- ja vuorovaikutustaidot. Tutkimuksessa nousi esille, että konsultatiivinen työote koettiin sopivan hyvin erilaisiin palaveri- ja kokouskäytänteisiin, oppilashuoltotyöhön, verkostotapaamisiin sekä jokapäiväisiin kohtaamisiin niin oppilaiden, heidän perheidensä, kollegoiden kuin esimiestenkin kanssa.
Minkälainen konsultatiivinen rooli minulla on erityisopettajana työyhteisössä?
Olen työskennellyt opettajana nyt yhteensä reilun viisi vuotta. Tästä ajasta yli neljä vuotta ammatillisessa koulutuksessa erityisopettajan tehtävissä. Kaikki oppilaani ovat erityisoppilaita ja opiskelevat työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Toimin ryhmässäni ryhmänohjaajana ja toimin viime lukuvuotena väliaikaisesti jonkin aikaa myös linjavastaavana. Nykyisessä työyhteisössäni muiden oppilaitani opettavien opettajien kanssa keskustelemme mm. niistä opetusmenetelmistä ja -keinoista, joita oppilaitteni kanssa voidaan käyttää. Ryhmäni on hyvin epäheterogeeninen, joten tarvittavat menetelmät ovat hyvin laaja-alaisia. Opetusvälineistöä ei oppilailleni juurikaan löydy, vaan opettajan täytyy olla erilaisia menetelmiä luomassa. Konsultatiivisesti pyrimme antamaan toisillemme havaintoja miten esim. ryhmän opiskelijat innostuvat eri asioista ja miten koko ryhmä tulisi huomoiotua opintojen järjestelyissä.
Koska ryhmässäni saattaa välillä esiintyä arvaamatontakin käyttäytymistä, kerron ryhmässä olleista tilanteista sen verran, kuin ne tilannetta näkemättömälle ovat tarpeen (ennakointi, valmistautuminen ja tilanteen suunnittelu). Ryhmässäni työskentelee lisäksi koulunkäynninohjaajia. Heillä on taitoa kohdata tunneilla esiintulevia tilanteita myös niiden opettajien kanssa, jotka eivät ryhmälleni useinkaan opeta. Usein mietimme koulunkäynninohjaajien kanssa jo vaihtoehtoja tilanteiden kohtaamisiin, jos haastavaa käyttäytymistä on aistittavissa tai sitä on jo ollut. Näitä tilanteita ei ole paljon, mutta yleensä tulevat kuitenkin yllättäin. Oppilaat parhaiten tuntevana minulla on paljon ryhmästäni niitä kokemuksia, mitä muilla ei ole. Lisäksi pitkäaikainen työskentelyni kehitysvammaisten kanssa on tuonut minulle kokemusta ja näkemystä niistä asioista mitä ei välttämättä toinen näe. Varsinkin valmentavan koulutuksen oppialaiden kanssa työskentelemisessä on hyvin tärkeää huomoida koko ajan se päämäärä, mitä opintojen kautta oppilaalle haetaan. Kokemuksia, ehkä elämyksiäkin - mutta ensisisjaisesti niitä käytännön arkielämän taitoja jota jokainen elämässään kohtaa päivittäin.
Seuraavassa pari kuvausta työni konsultatiivisesta roolista. Opettamani ryhmän kanssa oppilaitoksemme koulukuraattorin ja opinto-ohjaajan kanssa käymämme keskustelut ovat hyvin vähäisiä. Kaikille oppilailleni laaditaan aina HOJKS. Olen tiiviissä yhteistyössä oppilaiden vanhempien kanssa koko lukukauden ajan. Osan vanhempien kanssa olemme yhteydessä viikottain. Pidämme HOJKS-keskustelut vähintään kaksi kertaa lukuvuodessa, jolloin paikalla on myös oppilaan kotikunnan palveluohjaaja ja mahdollinen asuinpaikan ohjaaja (mikäli oppilas asuu esim. ryhmäkodissa tai asuntolassa). Näihin palavereihin emme ole kutsuneet esim. kuraattoria mukaan, koska hänen "täsmätietonsa oppilaasta" on aika kaukana oppilaan arjesta. Palavereissa jokainen tietää mistä puhutaan, eikä tarvitse lähteä selvittämään kovin vanhoja asioita - eikä toisaalta oikomaan mahdollisia vääriä oletuksia tai ehdotuksia. Tiedostan, että toisenlaisen ryhmän kanssa koulukuraattorin ja opinto-ohjaajan apu ja tuki ovat erilaisessa roolissa opiskelijatyössä. Ryhmäni oppilaat ovat kaikki "erityisiä yksilöitä" ja heidän elämänsä on muotoutunut jo aika uomaansa koulunaloitukseen mennessä. Oppilaani ovat syvästi ja vaikeasti kehitysvammaisia ja heitä on ympäröinyt jo vuosia vankka ohjausverkosto.
Hojksin lisäksi tulee oppilailleni laatia Jatkosuunnitelma. Jatkosuunnitelmaa työstetään koko opiskelun ajan, miettien ja pohtien oppilaan koulun jälkeistä aikaa. Osa oppilaista käy opiskelujen aikana työharjoittelussa esim. oman paikkakauntansa toiminta-/työkeskuskessa. Jatkosuunnitelmaan liittyen olen koko opiskelun ajan jonkinlaisessa tekemisessä oppilaan kotipaikkakunnan työkeskuksen kanssa. Jaamme tietoa oppilaan taidoista ja mieltymyksistä, jotta oppilaalle löytyisi mielekästä ja oppilaan taitoja tukevaa toimintaa myös koulun jälkeiseen elämään. Konsultatiivinen rooli nousee edellämainituissa tilanteissa vahvasti pintaan. Jos oppilas on esimerkiksi 30v ja asunut kotona koko ikänsä pyrin omalla ammattitaidollani ohjaamaan keskusteluja myös niille urille mitä kotona ei ehkä ole vielä kokeiltukkaan. "Onko tiettyyn tilanteeseen kokeiltu esim. jotain muuta vaihtoehtoa? Olettako pyytäneet oppilasta laittamaan ne pyykit koneeseensa, koska jos hän haluaa pitää vain sitä yhtä paitaa päällään aina - voisi kokeilla ohjata häntä itse pesemään se paita? Tällöin hän huomaa, miksi sitä ei voi nyt vielä laittaa päälleen". Tämmöinen perheen arkielämään liittyvä konsultatiivinen keskustelu on hyvin tyypillinen oppilaitteni perheitten kanssa. Monesti perheitten elämä "arkistuu" ja ei hoksata kokeilla esim. jotain uutta keinoa edetä epätoivotusta käyttäytymisestä eteenpäin.
Puhutaan hyvin herkästä aiheesta - perheen omasta kehitysvammaisen lapsesta ja hänen kanssaan elämisestä. Opettajana on oltava hyvin herkkä ja valita sanansa tarkkaan. Ei ole tarkoitus antaa ulkoapäin ohjeita, vaan auttaa perhettä huomaamaan erilaisia vaihtoehtoja. Näin usein sitten käykin. "No, ei me olla kyllä ees tuota nyt kokkeiltu, sitähän voitaisiinkin kokkeilla" . Näitä asiota pyörittelemme myös HOJKs-keskusteluissa.
Asiantuntijat: Opettajankoulutus kaipaa täysremonttia – nuori opettaja jää työssään yksin
30
Opettajien perus- ja täydennyskoulutus
kaipaa reippaalla kädellä tehtyä remonttia. Tätä mieltä on
asiantuntijatyöryhmä, joka selvitti asiaa opetus- ja
kulttuuriministeriön pyynnöstä.
– Vastavalmistunut opettaja on mielestäni saanut
opetuksen ensimmäisen vaiheen ajokortin. Sen saamisen jälkeen
opetustaito ei kuitenkaan kasva pelkällä oppituntien pitämisellä, sanoo
dosentti Hannu Heikkinen Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.
Asiantuntijaryhmä
– joka koostui peräti 65:stä opettajankoulutuksen ammattilaisesta -
ehdottaa melko radikaalejakin muutoksia opettajien työhön ja
täydennyskoulutukseen.
Yksinäinen puurtaja historiaa
Opettajankoulutuksen
perusta on asiantuntijoiden mielestä kunnossa, mutta heti ensimmäinen
siirtymä kaipaa remonttia. Nuori vastavalmistunut opettaja tarvitsee
tukea. Opettajan työ on yhä usein yksinäistä puurtamista. Nuoren
opettajan systemaattinen mentorointi auttaisi jaksamaan.
– Tässä ei ole edes kyse kovin isoista rahoista vaan työtavoista, korostaa asiantuntijaryhmää vetänyt Heikkinen.
Tähän
vastavalmistuneiden perehdyttämiseen asiantuntijat esittävät
valtakunnallisen mallin luomista, jotta kaikki rehtorit ottaisivat sen
koulunsa työkulttuuriin.
Open pitää oppia
Asiantuntijat
vaativat, että täydennyskoulutukseen on mahdollisuuksia. Tällä hetkellä
opettajan täydennyskoulutusta estää etenkin ajan puute. Opettajien
työajasta on korvamerkitty muutamia päiviä Veso-koulutuspäiviksi, mutta
käytännössä ne kuluvat muuhun. Kunnat jopa lomauttavat opettajia näiksi
ajoiksi.
Työryhmä näkee opettajien palkkausjärjestelmän
opettajien oppimisen esteenä. Raportti ehdottaa korjausliikkeitä
opetusalan työehtosopimuksiin. Nyt opettajalle maksetaan pidettyjen
tuntien perusteella. Jos palkkausperusteena olisi kokonaisvaltainen
vuosityöaika, voitaisiin siihen mahduttaa täydennyskoulutusta aivan eri
mittakaavassa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Verkostot erityisopettajan työssä 2 op
Opiskelija tuntee oman oppilaitoksensa
verkostot ja opiskelijahuollon toiminnan. Hän tietää, mitkä koulun ulkopuoliset
tahot ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Hän on tietoinen erityisopetukseen
liittyvistä kansallisista ja kansainvälisistä verkostoista.
Erityisopettajaopiskelija tiedostaa yhteistyön merkityksen opiskelijan huoltajien
kanssa.
HOPS:
Oma arviointini
Verkostoharjoittelu 6 op
Erityisopettajaopiskelija toimii
asiantuntijana erilaisissa yhteistyöverkostoissa. Hän osaa hyödyntää
moniammatillista yhteistyötä opiskelijan parhaaksi. Hän perehtyy ammatilliseen
opiskeluun liittyviin työelämäyhteyksiin aidoissa ympäristöissä. Opiskelija
toimii konsultatiivisesti. Hän edistää toiminnallaan erityisopetuksen
vaikuttavuutta yhteistyöverkostoissa.
HOPS:
Oma arviointini
HOPS:
Oma arviointini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti