Viimeisimpien lähiopetuspäivien kimpussa
Kävimme tutustumassa kevään lähes jo viimeisten lähiopetuspäivien aikana Nordin koulutustarjontaan Övertorneåssa 11.5 ( http://www.utbnord.se/fi/etusivu ). Monenmoista nähtiin ja ihailtiin. Onhan nämä meidän koulutusjärjestelmät vaan niin erilaisia, että ihan ei yksi yhteen voi verrata. Aina voi kuitenkin peilata omia ajatuksiaan ja miettiä että voihan sitä jotain tehdä ehkä erilaillakin.
Itse olen paljon ajatellut tuota usean aineen yhteisopetusta. Teoriaopetuksesta osan niveltäminen ns. työpajaoppimiseen tuntuu minusta ihan luonnolliselta. Auton korjaamisen yhteydessä opiskellaan englanninkielistä sanastoa tai vastaavaa. Minulla ei ole kokemuksia muunlaisesta opetustyöstä niin pidän sitä hyvänä kompinaationa. Oman nykyisen opetusryhmäni oppiaineet on luontevaa opetella tietynlaisina projekteina. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa pääpaino on arkielämäntaidoissa ja niillä siihen liittyvillä aineilla, joita arkielämästä selviytymisessä tarvitaan. Niistä aineista, joihin törmää lähes joka päivä. Ryhmässämme ei opiskella auton korjaamista, mutta opetussuunnitelman mukaan erilaisia arkielämäntaitoja. Kun laitamme ruokaa, suunnittelemme asiaa yhdessä, käymme kaupassa ja valmistamme haluamamme tuotteet. Opiskelemme saman päivän aikana eri oppiaineita ja sitä ei edes aina huomaa, mitä kaikenlaisia aineita päivä onkaan sisältänyt. Ollaan saatettu opiskella viestintää ja vuorovaikutusta, oppimaan oppimista, tietotekniikkaa, matematiikkaa, kotitaloutta, tms. Riippuen aina suunnitelman ohjelman toteutustavasta. Ymmärtääkseni tähän olemme menossa. Opetustilat vähenevät ja opiskelut siirtyvät työpajoille ja työpaikoille.
Kehittämistehtävä
Esitin myös toisena lähiopetuspäivänä oman kehittämistehtäväni. Opetussuunnitelman päivittäminen on ajankohtaista ja meillä on tapahtumassa myös opetussisällöllisiä muita muutoksia, kun keväällä toteutui Valmentavan koulutuksen uudistus. Aikaisempia koulutuksia yhdistettiin ja syntyi ns. "Valma" - koulutus. Siinä samalla Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus ("Telma") koki joitakin sisällöllisiä muutoksia. Ammattiopistollamme pieni työryhmä työstää tätä opetussuunnitelmaa ja olen luvannut olla tekstin kokoava ja kirjaava taho. Asia on kesken ja etenee vielä, mutta esitin työssäni sen hetkisen opetussuunnitelman työstämiseen liittyvän "prosessikuvauksen". Lopullinen työni tulee löytymään hyväksymisen jälkeen täältä alustalta.
Tekemättömät työt
Laiska se töitään laskee, mutta.. suoritan parasta aikaa opetusharjoitteluani. Kevät on kiireistä aikaa oppilaitoksissa, mutta toisaalta aika on otollinen kaikenlaiselle harjoittelulle. On niin paljon asioita saatettava loppuun. Lisäksi on paljon asioita mitä tehdään vaan ehkä kerran tai kaksi koko opetusvuoden aikana. Yritän koota tästä harjoitteluajasta jonkinlaisen raportin, jahka tämä todistus-show loppuu. Harjoitussuunnitelmani ja siihen liittyvä raportti tulevat myös myöhemmin löytymään tältä alustalta. Eli, ei kun työ jatkukoon ! Ps. Pirkko tulee huomenna kyläilemään :)
tiistai 19. toukokuuta 2015
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Agendalla inklusiiviset oppimisympäristöt
Ryhmätyötä tavalla ja toisella
Lähiopetuspäivillä esittelimme toisillemme laatimamme työt. Päivät olivat antoisia ja tarjosivat niin paljon aktiviteetteja että olivat myös aika raskaita. Eri ryhmien töistä jäi mukava mieli ja päivät menivät tosi nopeaan. Ihan uutta ja ihmeellistä en muista kokeneeni, mutta on erittäin tärkeää muistutella itselleen erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisuudesta. Toinen oppii asiat paremmin toisella tavalla opiskellen kuin toinen. Opettajan on syytä tarkkailla myös itseään ettei jämähdä samoihin uomiinsa. On työlästä miettiä opiskelijoille oppimiseen erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia, kun kaikki muukin opetusympäristössä muuttuu kokoajan. Uskon kuitenkin että menetelmien vaihtaminen välillä pitää myös opettajan virkeänä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja valitsee opetusmenetelmikseen sellaisia, jotka hän kokee mielekkäiksi ja ovat hänelle myös luontaisia. Menetelmien tulee olla myös sellaisia että jokaisen oppilaan yksilölliset taidot voidaan niissä huomioida.
Ryhmätyö antaa ja ottaa
Oma työmme oli esitysvuorossa päivien viimeisenä. Niin eri tavoin työ olisi voitu tehdä, mutta lopputulos oli mikä oli. Työ oli yksittäisistä koonneista kasattu yhteisesitys. Esityksen jälkeen saamissamme palautteissa tuotiin esille, että työmme olisi kaivannut lisää toiminnallisuutta. Sitä olisimme vielä voineet kyllä tehdäkin enemmän. Toisaalta, hyvin toiminnallisten päivien viimeisenä esityksenä on jokaisen opiskelijan takki jo aika tyhjä. Työskentely ennen kotiinlähtöä tahtoo olla aika levotonta ja jos porukka jakaantuu vielä ryhmiin, on hälinä valmis. Usein ryhmissä puhutaan sitten tässä vaiheessa ihan muusta kun pyydetystä aiheesta. Ryhmätyöskentelyymme en ole tyytyväinen ja ihmettelen suuresti, että esityksestä tuli kuitenkin ihan "esitettävä". Itse koin tämän ryhmätyöskentelyn kokemuksena, josta ei nouse mieleen kuin parannettavaa. Itselle oppimiskokemuksena siis erittäin hyvä! Paljon parempaanhan me olisi pystytty, jos useampi palanen olisi loksahtanut paikoilleen..
Kohti loppukevään rutistuksia !
Työrintamalla kevät etenee kovaa vauhtia. On laadittava itselle suunnitelmia, jotta ehtii kaikki työstää kevään kuluessa valmiiksi opiskelijoille viimeiseen koulupäivään. Opiskelijoiden opetuksen rinnalla laadimme uutta opetussuunnitelmaa, päivitämme opiskelijoiden opintokortteja ja kokoamme valmiiksi todistuksia. Teemme ehkä opintomatkoja ja paikkaamme vielä lukuvuoden aikana syntyneitä oppimisvajeista joistakin aineista. Samalla suuntaamme katsetta jo syksyn opetuksen työjärjestyksiin ja uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen.
Oppilaitoksemme sai valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetuksen järjestämislupapäätöksen viime viikolla. Tällä viikolla alkoi jo haku koulutuksiimme (VALMA, TELMA). Markkinoitavaa siis riittää. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen muutosten vaikutuksesta on tehtävä nyt paljon työtä, että asiat selkiytyvät niin koulutukseen hakijoille kuin meille opetuksen henkilöstölle. Jotakin muuttuu ja myös jotakin vanhaa jää pohjalle. Alku aina kangertelee, mutta puolen vuoden päästä olemme jo paljon viisaampia. Asiat selviävät tekemällä ja etenemällä.
Nyt loppuva oma palkaton opintovapaaviikkoni jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Opiskeluun liittyviä asioita olisin saanut saman verran aikaiseksi työn ohessakin. Ehkä jopa ärsyyntymistunteeni (liittyen ryhmätyöhömme) olisi ollut matalampi, kun olisi ollut enemmän muuta ajateltavaa rinnalla. Nyt aloitan voimaantumisen perheeni ja kohta vierailulle tulevien lastenlasteni kanssa. Ensin siivousta, ruuan alkuvalmisteluja ja pientä leipomista herkutteluun. Vieraiden lähdettyä sunnuntaipäivä meneekin varhaisesta aamusta iltaan ja ääntenlaskentaan saakka eduskuntavaalipäivän toimitsijana. Maanantaina olen valmis jo palaamaankin töihin, koska ilman tekemistä tulee töissä vieläkin kiireempää.
Lähiopetuspäivillä esittelimme toisillemme laatimamme työt. Päivät olivat antoisia ja tarjosivat niin paljon aktiviteetteja että olivat myös aika raskaita. Eri ryhmien töistä jäi mukava mieli ja päivät menivät tosi nopeaan. Ihan uutta ja ihmeellistä en muista kokeneeni, mutta on erittäin tärkeää muistutella itselleen erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisuudesta. Toinen oppii asiat paremmin toisella tavalla opiskellen kuin toinen. Opettajan on syytä tarkkailla myös itseään ettei jämähdä samoihin uomiinsa. On työlästä miettiä opiskelijoille oppimiseen erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia, kun kaikki muukin opetusympäristössä muuttuu kokoajan. Uskon kuitenkin että menetelmien vaihtaminen välillä pitää myös opettajan virkeänä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja valitsee opetusmenetelmikseen sellaisia, jotka hän kokee mielekkäiksi ja ovat hänelle myös luontaisia. Menetelmien tulee olla myös sellaisia että jokaisen oppilaan yksilölliset taidot voidaan niissä huomioida.
Ryhmätyö antaa ja ottaa
Oma työmme oli esitysvuorossa päivien viimeisenä. Niin eri tavoin työ olisi voitu tehdä, mutta lopputulos oli mikä oli. Työ oli yksittäisistä koonneista kasattu yhteisesitys. Esityksen jälkeen saamissamme palautteissa tuotiin esille, että työmme olisi kaivannut lisää toiminnallisuutta. Sitä olisimme vielä voineet kyllä tehdäkin enemmän. Toisaalta, hyvin toiminnallisten päivien viimeisenä esityksenä on jokaisen opiskelijan takki jo aika tyhjä. Työskentely ennen kotiinlähtöä tahtoo olla aika levotonta ja jos porukka jakaantuu vielä ryhmiin, on hälinä valmis. Usein ryhmissä puhutaan sitten tässä vaiheessa ihan muusta kun pyydetystä aiheesta. Ryhmätyöskentelyymme en ole tyytyväinen ja ihmettelen suuresti, että esityksestä tuli kuitenkin ihan "esitettävä". Itse koin tämän ryhmätyöskentelyn kokemuksena, josta ei nouse mieleen kuin parannettavaa. Itselle oppimiskokemuksena siis erittäin hyvä! Paljon parempaanhan me olisi pystytty, jos useampi palanen olisi loksahtanut paikoilleen..
Kohti loppukevään rutistuksia !
Työrintamalla kevät etenee kovaa vauhtia. On laadittava itselle suunnitelmia, jotta ehtii kaikki työstää kevään kuluessa valmiiksi opiskelijoille viimeiseen koulupäivään. Opiskelijoiden opetuksen rinnalla laadimme uutta opetussuunnitelmaa, päivitämme opiskelijoiden opintokortteja ja kokoamme valmiiksi todistuksia. Teemme ehkä opintomatkoja ja paikkaamme vielä lukuvuoden aikana syntyneitä oppimisvajeista joistakin aineista. Samalla suuntaamme katsetta jo syksyn opetuksen työjärjestyksiin ja uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen.
Oppilaitoksemme sai valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetuksen järjestämislupapäätöksen viime viikolla. Tällä viikolla alkoi jo haku koulutuksiimme (VALMA, TELMA). Markkinoitavaa siis riittää. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen muutosten vaikutuksesta on tehtävä nyt paljon työtä, että asiat selkiytyvät niin koulutukseen hakijoille kuin meille opetuksen henkilöstölle. Jotakin muuttuu ja myös jotakin vanhaa jää pohjalle. Alku aina kangertelee, mutta puolen vuoden päästä olemme jo paljon viisaampia. Asiat selviävät tekemällä ja etenemällä.
Nyt loppuva oma palkaton opintovapaaviikkoni jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Opiskeluun liittyviä asioita olisin saanut saman verran aikaiseksi työn ohessakin. Ehkä jopa ärsyyntymistunteeni (liittyen ryhmätyöhömme) olisi ollut matalampi, kun olisi ollut enemmän muuta ajateltavaa rinnalla. Nyt aloitan voimaantumisen perheeni ja kohta vierailulle tulevien lastenlasteni kanssa. Ensin siivousta, ruuan alkuvalmisteluja ja pientä leipomista herkutteluun. Vieraiden lähdettyä sunnuntaipäivä meneekin varhaisesta aamusta iltaan ja ääntenlaskentaan saakka eduskuntavaalipäivän toimitsijana. Maanantaina olen valmis jo palaamaankin töihin, koska ilman tekemistä tulee töissä vieläkin kiireempää.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Yksinkertaisesta kaksinkertaiseksi vai voiko yksikertaisuus tuplaantua?
Kevät etenee - niin opinnotkin
Ainakin lähiopetuspäivien suhteen. Maaliskuun lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi mm. ajankohtaisia asioita ja erilaisia ihmiskäsityksiä. Ryhmässämme vieraili kutsuttuna myös kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat opinnoissaan tapahtuneesta HOJKS-prosessista. Päivien aikana käytimme aikaa myös ryhmissä tapahtuvan kirjallisuustehtävän työstämiseen. Ryhmäni M)erkkarit tehtävänä on laatia muulle ryhmälle esitettävä työ aiheesta Elämänhallinta ja arkielämäntaidot. Ryhmätyössä tulee näkyä inklussiivisuus. Päivien aikana saimme jaettua aihe-aluetta ja päätimme seuraavat ajankohdat milloin pitää tuotosta olla jokaisella valmiina, jakaa se muille ja milloin kokoonnumme AC-ohjaustilassa jatkotyöskentelyyn. Itselläni on alueena koota materiaalia sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta sekä työstän arkielämäntaitoihin liittyvää pienimuotoista kyselyä. Tekemätöntä työtä siis riittää.
Opiskelupäivien antiin kuului tällä kertaa myös poikkeuksellisesti panostamista laadukkaaseen ruokailuun ja illanviettoon. Kävin molempina päivinä syömässä oppilasravintolassa. Yövyin hotellissa ja illalla ruokalin Pannussa ja kävin muutaman tunnin perehtymässä oululaiseen karaokekulttuuriin Pataässässä. Satsasin siis omaan elämänlaatuunikin (elämänhallinnan ruohonjuuritasontutkimusta). Voimaannuin kovasti, seura oli hyvää ja aion tehdä näin nyt vastakin lähiopetuspäivien aikana.
Materiaalinkeruu
Pitkin opintoja on tullut vastaan paljon tärkeää ja uuttakin materiaalia. Kirjoja, luentomateriaalia, vierailijoiden kautta, opiskelijakavereiden vinkkaamana, netistä eri linkkien kautta.. Tähänkin kirjallisuusryhmätyöhömme löysin lähikirjastosta paljon sopivaa kirjallisuutta. Pöydälläni on pelkästään tähän työhön lainattuna 12 kirjaa. Aihehan on tosi laaja ja näkökulman rajaaminen tulee olemaan tosi ongelmallista. Ensin tulee vähän selailla materiaalia, että osaa lähteä omassa mielessään hakemaan työlleen suuntaa. Parhaina löydöksinä pidän tässä vaiheessa kirjoja: Martikainen (2009)Kaaosta vai hallintaa - Nuoren aikuisen elämän haasteet ja opiskelijakaverini Tiinan löytämään ja vinkkaamaa kirjaa Cacciatore & Karukivi (2014) Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Muina kirjoina on Keltinkangas-Järvistä, Mattilaa, Ojasta, Piippo & Peltolaa, Tahkokalliota ja Venkulaa. Ihan tuttuja kirjoittajia ja ehkä niistäkin jotakin jyvästä työhöni saan.
Onnen ja ilon tunnetta
Kaiken tämän opiskelun ja työn rinnalla tapahtuu elämässä mukavia asioita. Maaliskuu on hyvä kuukausi. Kestohanget ovat houkutelleet pitkille hiihtolenkeille metsäteille. Pääsiäistä odotellessa arkista aherrusta olemme juhlistaneet perheessä myös parilla juhlapäivällä. Odotetuin asia tapahtui lauantaina 21.3 kun esikoinen sai pienen poikavauvan. Kaiken ihanuuden keskellä yksikertainen mummo vaihtui kaksinkertaiseksi tuplamummoksi !
Ainakin lähiopetuspäivien suhteen. Maaliskuun lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi mm. ajankohtaisia asioita ja erilaisia ihmiskäsityksiä. Ryhmässämme vieraili kutsuttuna myös kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat opinnoissaan tapahtuneesta HOJKS-prosessista. Päivien aikana käytimme aikaa myös ryhmissä tapahtuvan kirjallisuustehtävän työstämiseen. Ryhmäni M)erkkarit tehtävänä on laatia muulle ryhmälle esitettävä työ aiheesta Elämänhallinta ja arkielämäntaidot. Ryhmätyössä tulee näkyä inklussiivisuus. Päivien aikana saimme jaettua aihe-aluetta ja päätimme seuraavat ajankohdat milloin pitää tuotosta olla jokaisella valmiina, jakaa se muille ja milloin kokoonnumme AC-ohjaustilassa jatkotyöskentelyyn. Itselläni on alueena koota materiaalia sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta sekä työstän arkielämäntaitoihin liittyvää pienimuotoista kyselyä. Tekemätöntä työtä siis riittää.
Opiskelupäivien antiin kuului tällä kertaa myös poikkeuksellisesti panostamista laadukkaaseen ruokailuun ja illanviettoon. Kävin molempina päivinä syömässä oppilasravintolassa. Yövyin hotellissa ja illalla ruokalin Pannussa ja kävin muutaman tunnin perehtymässä oululaiseen karaokekulttuuriin Pataässässä. Satsasin siis omaan elämänlaatuunikin (elämänhallinnan ruohonjuuritasontutkimusta). Voimaannuin kovasti, seura oli hyvää ja aion tehdä näin nyt vastakin lähiopetuspäivien aikana.
Materiaalinkeruu
Pitkin opintoja on tullut vastaan paljon tärkeää ja uuttakin materiaalia. Kirjoja, luentomateriaalia, vierailijoiden kautta, opiskelijakavereiden vinkkaamana, netistä eri linkkien kautta.. Tähänkin kirjallisuusryhmätyöhömme löysin lähikirjastosta paljon sopivaa kirjallisuutta. Pöydälläni on pelkästään tähän työhön lainattuna 12 kirjaa. Aihehan on tosi laaja ja näkökulman rajaaminen tulee olemaan tosi ongelmallista. Ensin tulee vähän selailla materiaalia, että osaa lähteä omassa mielessään hakemaan työlleen suuntaa. Parhaina löydöksinä pidän tässä vaiheessa kirjoja: Martikainen (2009)Kaaosta vai hallintaa - Nuoren aikuisen elämän haasteet ja opiskelijakaverini Tiinan löytämään ja vinkkaamaa kirjaa Cacciatore & Karukivi (2014) Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Muina kirjoina on Keltinkangas-Järvistä, Mattilaa, Ojasta, Piippo & Peltolaa, Tahkokalliota ja Venkulaa. Ihan tuttuja kirjoittajia ja ehkä niistäkin jotakin jyvästä työhöni saan.
Onnen ja ilon tunnetta
Kaiken tämän opiskelun ja työn rinnalla tapahtuu elämässä mukavia asioita. Maaliskuu on hyvä kuukausi. Kestohanget ovat houkutelleet pitkille hiihtolenkeille metsäteille. Pääsiäistä odotellessa arkista aherrusta olemme juhlistaneet perheessä myös parilla juhlapäivällä. Odotetuin asia tapahtui lauantaina 21.3 kun esikoinen sai pienen poikavauvan. Kaiken ihanuuden keskellä yksikertainen mummo vaihtui kaksinkertaiseksi tuplamummoksi !
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kohti valmistumista - hitaasti mutta varmasti
Back to school, again
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
tiistai 9. joulukuuta 2014
Reflektoinnin välttämättömyys
Reflektointia siellä reflektointia täällä
Opiskelussamme tärkeänä elementtinä on reflektointi. Kaikkeen tekemäämme, kokemaamme, kuulemaamme ja tuntemaamme liitetään mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Reflektiota kuvataan yleisesti prosessina, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee sekä käsittelee saamiaan uusia kokemuksiaan voidakseen muodostaa (konstruoida) uusia näkökulmia ja uutta tietoa aikaisempiin tietoihinsa. Yhteistoiminnalliseksi prosessiksi päämäärään tähtäävä tapahtuma muuttuu silloin kun hankkeeseen kytkeytyy useampi kuin yksi toimija yhdessä muiden kanssa. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksellisesta reflektiosta.
Meidät on ohjeistettu pitämään opintojemme aikana blogia. Blogin tekemistä ei ole rajattu tai määritelty mitenkään vaan jokainen saa itse määritellä tyylin, tavan ja tavoitteet bloginsa pitoon. Olen ymmärtänyt, että blogimme kautta näytämme ja todennamme opintoihimme kuuluvat opintoalueet. Blogimme toimii yksilöllisenä reflektiivisenä prosessointina. Joissakin opinnoissa käytetään portfolion kirjoittamista tai oppimispäiväkirjaa todentamaan tätä samaa asiaa.
Blogi apuvälineenä oppimiseen
Aikaisemmin olen jo tuonut esille, että itselleni blogin tekeminen on aika uusia asia. Pidän tätä kuitenkin nyt mukavana tapana todentaa opintojani. Aloittaminen ja eteneminen on ollut vaikeaa, mutta niinhän se "ryhtyminen" aina on. Itselleni on muodostunut jo aika selkeä käsitys siitä miten opintoni tämän blogin kautta etenee - tai blogi etenee opintojeni kautta.
Tämä blogini elää ja muokkaantuu varmaan loppuun saakka. Tavoitteena on kuitenkin työstää tälle alustalle kaikki materiaalini niin, että ne kuvaavat opintojeni etenemisen. Tulen liittämään tänne kaikki opintoihini tekemäni työt. Joudun työstämään töitäni ajatuksella, koska blogin julkisuus huomioiden kaikki täällä julkaisemani tuotos tulee olla sellaisessa muodossa ettei kenekään yksityisyys vaarannu. Pyrin käsittelemään asioita yleisellä tasolla. Blogillani on kuitenkin tavoite. Tavoite on että kirjoittamiseni kautta osoitan tämän matkani etenemisen erityisopettajaksi. Todennan reflektoinnin kautta omaa osaamistani ja omaa opintojen kautta lisääntyvää tietoisuuttani uusista asioihin liittyvistä näkökulmista.
Viimeinen kerta vuonna 2014
Tammikuun loppupuolella 2015 tapaamme jälleen. Saapas nähdä millä mallilla opinnot sitten ovat.. Reflektointiahan kyllä kokoajan tapahtuu, mutta se pitäisi myös todentaa.
Mukavaa joulunalusaikaa !
Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
Opiskelussamme tärkeänä elementtinä on reflektointi. Kaikkeen tekemäämme, kokemaamme, kuulemaamme ja tuntemaamme liitetään mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Reflektiota kuvataan yleisesti prosessina, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee sekä käsittelee saamiaan uusia kokemuksiaan voidakseen muodostaa (konstruoida) uusia näkökulmia ja uutta tietoa aikaisempiin tietoihinsa. Yhteistoiminnalliseksi prosessiksi päämäärään tähtäävä tapahtuma muuttuu silloin kun hankkeeseen kytkeytyy useampi kuin yksi toimija yhdessä muiden kanssa. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksellisesta reflektiosta.
Meidät on ohjeistettu pitämään opintojemme aikana blogia. Blogin tekemistä ei ole rajattu tai määritelty mitenkään vaan jokainen saa itse määritellä tyylin, tavan ja tavoitteet bloginsa pitoon. Olen ymmärtänyt, että blogimme kautta näytämme ja todennamme opintoihimme kuuluvat opintoalueet. Blogimme toimii yksilöllisenä reflektiivisenä prosessointina. Joissakin opinnoissa käytetään portfolion kirjoittamista tai oppimispäiväkirjaa todentamaan tätä samaa asiaa.
Blogi apuvälineenä oppimiseen
Aikaisemmin olen jo tuonut esille, että itselleni blogin tekeminen on aika uusia asia. Pidän tätä kuitenkin nyt mukavana tapana todentaa opintojani. Aloittaminen ja eteneminen on ollut vaikeaa, mutta niinhän se "ryhtyminen" aina on. Itselleni on muodostunut jo aika selkeä käsitys siitä miten opintoni tämän blogin kautta etenee - tai blogi etenee opintojeni kautta.
Tämä blogini elää ja muokkaantuu varmaan loppuun saakka. Tavoitteena on kuitenkin työstää tälle alustalle kaikki materiaalini niin, että ne kuvaavat opintojeni etenemisen. Tulen liittämään tänne kaikki opintoihini tekemäni työt. Joudun työstämään töitäni ajatuksella, koska blogin julkisuus huomioiden kaikki täällä julkaisemani tuotos tulee olla sellaisessa muodossa ettei kenekään yksityisyys vaarannu. Pyrin käsittelemään asioita yleisellä tasolla. Blogillani on kuitenkin tavoite. Tavoite on että kirjoittamiseni kautta osoitan tämän matkani etenemisen erityisopettajaksi. Todennan reflektoinnin kautta omaa osaamistani ja omaa opintojen kautta lisääntyvää tietoisuuttani uusista asioihin liittyvistä näkökulmista.
Viimeinen kerta vuonna 2014
Tammikuun loppupuolella 2015 tapaamme jälleen. Saapas nähdä millä mallilla opinnot sitten ovat.. Reflektointiahan kyllä kokoajan tapahtuu, mutta se pitäisi myös todentaa.
Mukavaa joulunalusaikaa !
Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen
hihaan.
Pyysin: viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin
hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen
halauksen.
maanantai 8. joulukuuta 2014
Osaamisen osoittaminen vai osaamattomuuden näyttäminen
Osaamisen osoittaminen
Opintojamme ohjaa oma osaamisemme - osaamisperustaisuus. Opintotavoitteissamme on määritelty, että "Osaamisperustaisuuden käsite tarkoittaa koko koulutusorganisaation ja opetussuunnitelman läpäisevää ajattelua ja toimintatapaa. Käsite sisältää opetussuunnitelman henkilökohtaistamisen. Osaamisperustaisuuteen liittyy erottamattomasti sekä opiskelijan että opettajan ajattelu- ja toimintatapa, jonka tavoitteena on osaamisen kehittäminen. Tarkastelun keskiössä on osaaminen". Opintomme koostuvat näistä omista osaamisalueistamme ja niistä puutteista (oppimisvaje).
Tein oman osaamisen osoittamistyöni erityisopetuksen taustasta. Sen työni löydät alustaltani omalta alalehdeltä : Ammatillisen erityisopetuksen taustaa.
Osaanko minä
Oman osaamisen osoittaminen ja siihen liittyvä muille näytettävä "tuotos" on kokonaisvaltainen prosessi. Omaa osaamista osoittaessaan alkutyöhön liittyy eräänlainen palapelityö. Mietit mitä sinun tulisi esittää (tavoitteet), mitä sinä asiasta jo tiedät (oma osaaminen), miten osaamisesi haluat esittää, kuinka paljon ehdit annetussa ajassa esittää, onko esittämäsi asia siinä muodossa että erilaisista ympäristöistä/aloilta tulevat henkilöt saavat siihen kosketuspintaa (osaamisen tunnistaminen), jne. Sinulle muodostuu tässä pohdintatyössä tietynlainen näkemys kokonaisuudesta, jota kohti lähdet etenemään. Työtä laatiessasi työ usein muuttuu aika radikaalistikin. Kootessasi työtä teet valintoja, jotka mielestäsi tekevät työstäsi selkeämmän ja loogisemman. Jossakin vaiheessa työ alkaa etenemään ja palapelin osat löytävät paikkansa alustalla. Olet mielestäsi valmis luovuttamaan työn eteenpäin. Aina jää tunne, että vielä voisi eri kohtia hioa, muuttaa ja painottaa. Piste on kuitenkin johonkin kohtaa laitettava ja työ luovutettava.
Valitsin aiheeni siksi, koska koen tietäväni asiasta paljon. Olen jo lähes kolmenkymmenen vuoden työhistoriassani työskennellyt pääosinn kehitysvammahuollossa. Ollut aina jollakinlailla työni kautta kytköksissä kehitysvammaisiin. Työn kautta olen välillisesti elänyt suomalaista erityisopetuksen historiaa. Samalla halusin tuoda esille myös kehitysvammahuollon historiaa, koska usealla ei siihen ryhmässämme ole aiempaa kosketuspintaa. Valintaan vaikutti se, että koen osaavani asian. Alkuvaikeuksina oli minullakin se, että mihin rajaan työni. En tahtonut nähdä alkuun työn kokonaisuutta. Päämäärättömästi keräsin alkuun erilaista asiaan liittyvää materiaalia ja kirjoitin sitä muistiin. Jossakin vaiheessa löysin mielestäni työlleni linjan, mitä etenen. Työn materiaalia karsin niin, että pystyin siihen yhdistämään oma käytännön kokemustani.
Jännittääkö vai ei
En ole lapsuudessa ja nuoruudessa ollut mikään innokas esilläolija. Olen aina punastunut helposti, joka ohjasi minua sivusta seuraajaksi. Sosiaalisena ihmisenä kommentointihalu on iän mukaan lisääntynyt. Myös työelämän ja harrastusten kautta itsevarmuus on lisääntynyt ja uskallan ihan hyvin nykyisin heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. En pidä näyttelemisestä, mutta esilläoloa en pelkää. Jokaiseen hetkeen kuuluu toki pieni jännityksen kihelmöinti. Sen koen nykyisin olevan hyvä tunne, joka auttaa kirkastamaan ajatuksia ennen esitystä.
Kun pidän jotakin ennakkoon suunniteltua puhetta tai esitelmää valmistaudun siihen hyvin. Mietin etukäteen missä järjestyksessä ja miten asiani esitän. Usein minulla on apuna esityksessä paperikooste, mihin olen laittanut itselleni ylös esitystäni auttavia kommentteja. Olen mielessäni käynyt esitykseni läpi useaan kertaan. Useinkaan en itse esityksessä enää tarvitse sitä ns. apulappua (vaikka en sitä ulkoakaan ole opetellut), vaan annan tilanteen viedä mukanaan. Keksin kyllä jotakin sanottavaa. Ennakkoon valmistautumisella saan itselleni tarvittavan itseluottamuksen. Vaikka sisäisesti jännitys voi olla aika rajukin, ei sitä välttämättä ulkopuoliset huomaa. Tähän olen päässyt kokemuksen kautta. Ennakkoon tekemäni työmäärä on vielä suuri, jota pyrin vähentämään. Tiedän, että asioita voi tehdä vielä helpomminkin, mutta tarvin tämän oman tieni. Tämä jalostuu ja on jo tähän saakka jalostunut.
Esitykseni pyrin tekemään selkeäksi ja käytän visuaalisia asioita esityksen tukena. Itselleni on tärkeää, että esityksissä on luovuutta eikä paljoa sanoja. Usein käytän töissäni (kohderyhmä huomoioiden) tukena erilaisia aforismeja, ajatelmia. Itse haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asioita omasta näkökulmastaan. Aforismikin aukeaa jokaiselle lukijalleen erilailla. Koen ne esitystä keventäviksi osiksi.
Kohti oman osaamisen osoittamista
Ensimmäinen oman osaamisen osoittamisen työ on tehty ja esitetty. Omaan työskentelyyni olen ihan tyytyväinen. Joitakin asioitahan sitä voisi jälkeenpäin tehdä toisin, mutta eteenpäin kantavaa on se, kun kuulee että on osannut kuitenkin toisten oppilaidenkin mielestä valita työhönsä kiinnostavia asioita. Osannut aukaista erilaista näkökulmaa. Nyt olisi jatkettava eteenpäin. Osaamista jo on ja se tulisi näyttää osana näitä opintoja. Toisaalta tulisi näyttää myös sitä osaamattomuuden aluettakin ja kuinka sitä vajetta sitten näiden opintojen aikana kuron ja täydennän. Olen suorittanut näiden opintojen aikana myös toisaalla mm. ryhmänohjaajaopintoja, jotka nivoutan näihin opintoihin myöhemmässä vaiheessa. Tekemätöntä työtä riittää.
Opintojamme ohjaa oma osaamisemme - osaamisperustaisuus. Opintotavoitteissamme on määritelty, että "Osaamisperustaisuuden käsite tarkoittaa koko koulutusorganisaation ja opetussuunnitelman läpäisevää ajattelua ja toimintatapaa. Käsite sisältää opetussuunnitelman henkilökohtaistamisen. Osaamisperustaisuuteen liittyy erottamattomasti sekä opiskelijan että opettajan ajattelu- ja toimintatapa, jonka tavoitteena on osaamisen kehittäminen. Tarkastelun keskiössä on osaaminen". Opintomme koostuvat näistä omista osaamisalueistamme ja niistä puutteista (oppimisvaje).
Tein oman osaamisen osoittamistyöni erityisopetuksen taustasta. Sen työni löydät alustaltani omalta alalehdeltä : Ammatillisen erityisopetuksen taustaa.
Osaanko minä
Oman osaamisen osoittaminen ja siihen liittyvä muille näytettävä "tuotos" on kokonaisvaltainen prosessi. Omaa osaamista osoittaessaan alkutyöhön liittyy eräänlainen palapelityö. Mietit mitä sinun tulisi esittää (tavoitteet), mitä sinä asiasta jo tiedät (oma osaaminen), miten osaamisesi haluat esittää, kuinka paljon ehdit annetussa ajassa esittää, onko esittämäsi asia siinä muodossa että erilaisista ympäristöistä/aloilta tulevat henkilöt saavat siihen kosketuspintaa (osaamisen tunnistaminen), jne. Sinulle muodostuu tässä pohdintatyössä tietynlainen näkemys kokonaisuudesta, jota kohti lähdet etenemään. Työtä laatiessasi työ usein muuttuu aika radikaalistikin. Kootessasi työtä teet valintoja, jotka mielestäsi tekevät työstäsi selkeämmän ja loogisemman. Jossakin vaiheessa työ alkaa etenemään ja palapelin osat löytävät paikkansa alustalla. Olet mielestäsi valmis luovuttamaan työn eteenpäin. Aina jää tunne, että vielä voisi eri kohtia hioa, muuttaa ja painottaa. Piste on kuitenkin johonkin kohtaa laitettava ja työ luovutettava.
Valitsin aiheeni siksi, koska koen tietäväni asiasta paljon. Olen jo lähes kolmenkymmenen vuoden työhistoriassani työskennellyt pääosinn kehitysvammahuollossa. Ollut aina jollakinlailla työni kautta kytköksissä kehitysvammaisiin. Työn kautta olen välillisesti elänyt suomalaista erityisopetuksen historiaa. Samalla halusin tuoda esille myös kehitysvammahuollon historiaa, koska usealla ei siihen ryhmässämme ole aiempaa kosketuspintaa. Valintaan vaikutti se, että koen osaavani asian. Alkuvaikeuksina oli minullakin se, että mihin rajaan työni. En tahtonut nähdä alkuun työn kokonaisuutta. Päämäärättömästi keräsin alkuun erilaista asiaan liittyvää materiaalia ja kirjoitin sitä muistiin. Jossakin vaiheessa löysin mielestäni työlleni linjan, mitä etenen. Työn materiaalia karsin niin, että pystyin siihen yhdistämään oma käytännön kokemustani.
Jännittääkö vai ei
En ole lapsuudessa ja nuoruudessa ollut mikään innokas esilläolija. Olen aina punastunut helposti, joka ohjasi minua sivusta seuraajaksi. Sosiaalisena ihmisenä kommentointihalu on iän mukaan lisääntynyt. Myös työelämän ja harrastusten kautta itsevarmuus on lisääntynyt ja uskallan ihan hyvin nykyisin heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. En pidä näyttelemisestä, mutta esilläoloa en pelkää. Jokaiseen hetkeen kuuluu toki pieni jännityksen kihelmöinti. Sen koen nykyisin olevan hyvä tunne, joka auttaa kirkastamaan ajatuksia ennen esitystä.
Kun pidän jotakin ennakkoon suunniteltua puhetta tai esitelmää valmistaudun siihen hyvin. Mietin etukäteen missä järjestyksessä ja miten asiani esitän. Usein minulla on apuna esityksessä paperikooste, mihin olen laittanut itselleni ylös esitystäni auttavia kommentteja. Olen mielessäni käynyt esitykseni läpi useaan kertaan. Useinkaan en itse esityksessä enää tarvitse sitä ns. apulappua (vaikka en sitä ulkoakaan ole opetellut), vaan annan tilanteen viedä mukanaan. Keksin kyllä jotakin sanottavaa. Ennakkoon valmistautumisella saan itselleni tarvittavan itseluottamuksen. Vaikka sisäisesti jännitys voi olla aika rajukin, ei sitä välttämättä ulkopuoliset huomaa. Tähän olen päässyt kokemuksen kautta. Ennakkoon tekemäni työmäärä on vielä suuri, jota pyrin vähentämään. Tiedän, että asioita voi tehdä vielä helpomminkin, mutta tarvin tämän oman tieni. Tämä jalostuu ja on jo tähän saakka jalostunut.
Esitykseni pyrin tekemään selkeäksi ja käytän visuaalisia asioita esityksen tukena. Itselleni on tärkeää, että esityksissä on luovuutta eikä paljoa sanoja. Usein käytän töissäni (kohderyhmä huomoioiden) tukena erilaisia aforismeja, ajatelmia. Itse haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asioita omasta näkökulmastaan. Aforismikin aukeaa jokaiselle lukijalleen erilailla. Koen ne esitystä keventäviksi osiksi.
Kohti oman osaamisen osoittamista
Ensimmäinen oman osaamisen osoittamisen työ on tehty ja esitetty. Omaan työskentelyyni olen ihan tyytyväinen. Joitakin asioitahan sitä voisi jälkeenpäin tehdä toisin, mutta eteenpäin kantavaa on se, kun kuulee että on osannut kuitenkin toisten oppilaidenkin mielestä valita työhönsä kiinnostavia asioita. Osannut aukaista erilaista näkökulmaa. Nyt olisi jatkettava eteenpäin. Osaamista jo on ja se tulisi näyttää osana näitä opintoja. Toisaalta tulisi näyttää myös sitä osaamattomuuden aluettakin ja kuinka sitä vajetta sitten näiden opintojen aikana kuron ja täydennän. Olen suorittanut näiden opintojen aikana myös toisaalla mm. ryhmänohjaajaopintoja, jotka nivoutan näihin opintoihin myöhemmässä vaiheessa. Tekemätöntä työtä riittää.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Ja sitähän syntyy
Oulussa lähipäivä 29.9
"Oulun koulussa" saimme aamusta asiantuntijakeskustelijan, kun ammattiope Mika oli tentattavana. Hänen kanssa jaettiin erilaisia opiskelijakokemuksia mm. itsearvioinnista ja osaamisen tunnistamisesta. Koen itse siltä osin tässä vaiheessa oman oppimistilanteeni olevan sellainen, että tiedän mitä pitäisi tehdä. Yritän nähdä kokonaisuutta, mutta olen itselleni myös armollinen sillä lailla, että vaikka tekemistä on paljon en voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan.. Eli pyrin tekemään aina yhtäasiaa kerrallaan, vaikka tekisi mieli häslätä kaikkia yhtäaikaa. Jos jostakin kohtaa paukut loppuu, siirryn toiseen kohtaan ja teen sitä. Ja palaan taas tekemään, täydentämään jotain toiseen kohti.
Tehtäväni on siis koota palapeliä. Palapelin pohjakuvana on Ammatillinen erityisopettaja. Tärkeää on nyt kuitenkin varata asialle aikaa ja sitoutua palapelin tekoon. Tätä palapeliä ei laiteta kuitenkaan nyt vuosiksi kaapin päälle odottamaan seuraavaa inspistä. Vaikka saan tämän palapelin joskus valmiiksi, ei asia ole siinä. Valmiina ammatillisena erityisopettajana eteeni tulee taas toisenlainen palapeli, jonka tekemistä jatkan.. aina vaan uudelleen.
Ryhmässämme vieraili myös koulupoliisi. Hän kertoi hyvää ajankohtaista asiaa lasten ja nuorten koulumaailmasta. Tärkeitä asioita tuli mm. nykypäivän some-maailman kiemuroista. Whatsup-ryhmän ikäraja olisi -16, Facebookin -13, Ask.fm -13 ja Instagramin - 13 v. Sehän se on, kun nuoret usein valehtelee tietonsa nuihin ryhmiin liittyessään että pääsee osallistumaan vähän nuorempanakin. Korostan vanhempien vastuuta. Mikäli lapsi jossakin ryhmässä on - on vanhemman hyvä olla siitä tietoinen ja välillä pyytää lastaan vähän näyttämään, mitä niissä on meneillään. Erilaiset konfliktit ovat kouluissa myös lisääntyneet. Väkivaltaisia tilanteita tai tappeluita ei oikeastaan omassa opetustyössä ole vastaan tullut, mutta tiedostan vahvasti että kaikkea tapahtuu nykyään kaikkialla. Agressiivista käyttäytymistä olen kyllä muussa työssäni asiakkaiden puolelta nähnyt. Ja ne tilanteet ovat aina ikäviä ja raskaita - kaikkien kannalta.
Opettajina meillä on velvollisuus puuttua kaikenlaisiin epäkohtiin, myös silloin vaikka ei ehkä itse olisi "valmis/halukas" puuttumaan. Suoritin vasta harrastuksiini liittyen järjestyksenvalvojakortin. Sain siellä kokemuksia ja opetusta sellaisiin asioihin, joista en katso olevan haittaa myöskään opetustyössä. Mm. muistuttaminen sovituista asioista tietyissä paikoissa (lait, asetukset), välienselvittelyn purkaminen, "änkyrän asiakkaan" kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen, provosoitumatta (vaikka siihen haastetaan), jne. Tämmöstä oppia saatuaan sitä alkaa miettiä entistä enemmän omaa käyttäytymistään. Voimankäyttöharjoituksiakin koulutuksessa oli (toki niistä olen oppia saanut jo sote-puolella työskennellessänikin), mutta kyllähän ne ovat aina niitä vihoviimeisiä ja ääritilanteita varten. Niitä käytetään silloin kun suojellaan toisia tai itseä. Koen kuitenkin aina hyvänä sen, että minulla on "avaimia" kaikenlaisiin tilanteisiin. Tilanteet tulevat usein äkkiä ja arvaamatta vastaan. Olen saanut itseluottamusta siihen, että osaan niissä tilanteissa sitten toimia ja tehdä. Puheella pärjää kyllä varsin pitkälle. Vaatii kuitenkin herkkyyttä toimia tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.
Ruokailun jälkeen seurattiin ryhmän oppilaiden osaamisen osoittamisia. Opiskelijahuollosta Luovissa esittelivät ko. organisaatiossa työskentelevät Hannele, Pentti, Seija ja Tarja. Työhyvinvointityöryhmän toiminnasta Oulun ammattikorkeakoulussa esittelivät Heli ja Susanna. Tiina S, Saara ja Niina keroivat erilaisista Miellekartta-verkostoista. Tunnistimme ryhmänä esittäjien osaamisen. He täydentävät vielä osaamistaan jonkinverran, jotta kokonaisuudesta tulee kattavampi. Iisimobile-hankketta Anne ja Juha esittelevät suunnitelmista poiketen seuraavalla kerralla, koska aikaa vierähti toisissa esityksissä.
30.9 ja VALMA
Itse en osallistunut 30.9 verkostopäivälle, jossa opiskelu olisi tapahtunut yhdessä opinto-ohjaajaopiskelijoiden kanssa. Päivien annista kuulen varmaan seuraavan kerran ryhmäläisiäni tavatessa. Osallistuin itse ko. päivänä oppialaitoksellani vierailleen OKM:n Opetusneuvoksen vierailuun. Opetan oppilaitoksellani toista Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ryhmää. Ko. koulutus on osa tulevaa VALMA-uudistusta. Tästä linkistä löytyy lyhyt kooste tulevasta muutoksesta: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/tutke/liitteet2/VALMAsaadosmuutokset160114.pdf Eri tutkintokoulutuksia yhdistetään 1.8.2015. Tuleva uudistus tarkoittaa oppilaitoksessani sitä, että Valma 1 (Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavat koulutus) sisältää jatkossa kotitalousopetuksen ja vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen (ent.VAKU I) ja Valma 2 (Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) sisältää jatkossa vammaisten valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (ent. VAKU II).
Opetushallitus pyysi näistä tulevista koulutusmuutoksista lausuntoja 30.9.2014 mennessä.
http://www.oph.fi/download/159932_Lp_VALMA_77_421_2014.pdf
Oheisesta dokumentista löytyy uudet ehdotetut koulutusten sisällöt. Omassa linjakokouksessamme käsittelimme ja laadimme aiemmin pienimuotoisen kommentoinnin ko. asiakirjaan. Itse pidän ko. suunnitelmaa hyvänä ja se ei omassa opetusryhmässäni sisällöltään tulisikaan kovasti muuttumaan. Opettajacollega havaitsi kuitenkin ettei em. opinnoissa tulisi enää olemaan esim. vieraan kielen opintoja, mitä pidämme huonona. Minunkin opetusryhmässäni englanninkielen opiskelu on ollut monelle erityistä tukea tarvitsevallekin oppilalle hyvin mieluinen oppitunti. Toki tuossa uudessa opetuksen suunnitelmassa "Valinnaisissa opetuksen sisällöissä" ko. oppiainetta voisi tietenkin tarjota.
Opetusneuvos vierailee nyt syksyn aikana kaikissa ammattiopistoissa joissa järjestetään erityisopetusta erityisluvilla. Oppilaitoksellani järjestetään lukuisa joukko erilaista ammatillista opetusta :
Luonnonvara- ja ympäristöala
Matkailu‐, ravitsemis‐ ja talousala
Tekniikan ja liikenteen ala
Näiden lisäksi oppilaitoksellani järjestetään erityisluvalla seuraavaa koulutusta:
Valmentava ja kuntouttava
Muiden oppilaitoksemme ammatillista perustutkintoa suorittavien (nuoret ja aikuiset) joukossa opiskelee joukko (kolme ryhmää, 24 opiskelijapaikkaa) erityisnuoria. Meidän nuoret käyttävät samoja tiloja, ruokailevat samoissa ruokasaleissa, opiskelevat osin samojen opettajien tunneilla ja työskentelevät samoilla "verstailla" (puu-, metalli- ja autohallit, keittiöt, yms) ja osa asuu samoissa asuntoloissakin. Lisäksi heidän opettajinaan ja ryhmänohjaajinaan työskentelee erityisopettajia ja apuna on koulunkäynninohjaajia. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.
Opetusneuvoksen vierailulla esittelin ryhmäni opiskelijoiden koulupäivän arkea. Lisäksi hän vieraili muidenkin ryhmien tunneilla. Jäämme nyt odottelemaan uusia linjauksia. VALMA-uudistuksen myötä kaikkien erityisoppilaitosten on haettava opetuslupia taas uudelleen. Nähtäväksi jää tullaanko uudistusta kohdentamaan samalla eri oppilaitoksiin. Ehkä tammikuussa 2015 asia on jo meidän osalta ratkennut..
Siitä huolimatta
Elän vahvasti kuitenkin tätä päivää. Pätevöidyn nyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja työskentelen opetusryhmässäni niinkauan kuin kuntayhtymä haluaa. Tykkään työstäni ja jos se loppuu - alkaa sitten jotain uutta. Joko opetuspuolella tai sotepuolella.
Nyt kuitenkin opinnot ovat kesken. Päivitin alustalleni CV:n alle tietoja omasta opiskelu- ja työhistoriastani. Käytän sitä itsekin hyödyksi kun "puran" osaamistani eri osioihin. Työstän siis puhtaaksi edelleen tuota HOPSiani ja oman osaamiseni arviointia. Jaoin osaamisalueet neljälle eri sivulehdelle opintojen toteutumissuunnitelman mukaisesti. Uskon näin luettavuuden paranevan ja samalla on helpompi hahmottaa itsekin alueen kokonaisuutta. Lisäsin joitakin muistamiani linkkejä "Linkit"- sivuille samalla kuin muutin sitäkin hieman lukijaystävällisempään muotoon. En varannut vielä henkilökohtaista ohjausaikaa, koska oma koontini on mielestäni vielä niin levällään. Haluan saada tätä valmiimmaksi. Tiedän itsekin tässä vaiheessa että paljon on vielä tekemistä. Ohjaustarve on minulla hieman myöhemmin.
Ehdotin vastuuopettajillemme oman osaamiseni näytöksi seuraavalle kerralle erityisopetuksen taustan esittelemistä. Kävimme siitä pienimuotoisen keskustelun ja sain vihreää valoa sen toteuttamiseen. Saaduilla vinkeillä alan nyt työstämään ko. esitystä. Ajatuksena on kerätä ensin pohjatietoa (välilehti Ammatillisen erityisopetuksen taustaa), muokata sitä, muuttaa se Prezi-pohjalle ja laatia ryhmää aktivoivaa tekemistä aiheen ympärille. Samalla tuon esille myös oman työhistoriani tiimoilta jotain kokemustietoa mm.vammaisuudesta ja alan muutoksista vuosikymmenten varrelta.
Syntyyköhän sitä
Kirjoitin otsikoksi "Ja sitähän syntyy". Ajattelin silloin että kyllä nyt syntyy juttua. Tänäpäivänä ei oikein siltä nyt ihan tunnukkaan. No, se tarkottaa että sitähän syntyy - vaikka sitten väkisin. Luvattu mikä luvattu! Onneksi on vielä muutama päivä aikaa. Ei muuta ku hihat taas ylös.
"Oulun koulussa" saimme aamusta asiantuntijakeskustelijan, kun ammattiope Mika oli tentattavana. Hänen kanssa jaettiin erilaisia opiskelijakokemuksia mm. itsearvioinnista ja osaamisen tunnistamisesta. Koen itse siltä osin tässä vaiheessa oman oppimistilanteeni olevan sellainen, että tiedän mitä pitäisi tehdä. Yritän nähdä kokonaisuutta, mutta olen itselleni myös armollinen sillä lailla, että vaikka tekemistä on paljon en voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan.. Eli pyrin tekemään aina yhtäasiaa kerrallaan, vaikka tekisi mieli häslätä kaikkia yhtäaikaa. Jos jostakin kohtaa paukut loppuu, siirryn toiseen kohtaan ja teen sitä. Ja palaan taas tekemään, täydentämään jotain toiseen kohti.
Tehtäväni on siis koota palapeliä. Palapelin pohjakuvana on Ammatillinen erityisopettaja. Tärkeää on nyt kuitenkin varata asialle aikaa ja sitoutua palapelin tekoon. Tätä palapeliä ei laiteta kuitenkaan nyt vuosiksi kaapin päälle odottamaan seuraavaa inspistä. Vaikka saan tämän palapelin joskus valmiiksi, ei asia ole siinä. Valmiina ammatillisena erityisopettajana eteeni tulee taas toisenlainen palapeli, jonka tekemistä jatkan.. aina vaan uudelleen.
Ryhmässämme vieraili myös koulupoliisi. Hän kertoi hyvää ajankohtaista asiaa lasten ja nuorten koulumaailmasta. Tärkeitä asioita tuli mm. nykypäivän some-maailman kiemuroista. Whatsup-ryhmän ikäraja olisi -16, Facebookin -13, Ask.fm -13 ja Instagramin - 13 v. Sehän se on, kun nuoret usein valehtelee tietonsa nuihin ryhmiin liittyessään että pääsee osallistumaan vähän nuorempanakin. Korostan vanhempien vastuuta. Mikäli lapsi jossakin ryhmässä on - on vanhemman hyvä olla siitä tietoinen ja välillä pyytää lastaan vähän näyttämään, mitä niissä on meneillään. Erilaiset konfliktit ovat kouluissa myös lisääntyneet. Väkivaltaisia tilanteita tai tappeluita ei oikeastaan omassa opetustyössä ole vastaan tullut, mutta tiedostan vahvasti että kaikkea tapahtuu nykyään kaikkialla. Agressiivista käyttäytymistä olen kyllä muussa työssäni asiakkaiden puolelta nähnyt. Ja ne tilanteet ovat aina ikäviä ja raskaita - kaikkien kannalta.
Opettajina meillä on velvollisuus puuttua kaikenlaisiin epäkohtiin, myös silloin vaikka ei ehkä itse olisi "valmis/halukas" puuttumaan. Suoritin vasta harrastuksiini liittyen järjestyksenvalvojakortin. Sain siellä kokemuksia ja opetusta sellaisiin asioihin, joista en katso olevan haittaa myöskään opetustyössä. Mm. muistuttaminen sovituista asioista tietyissä paikoissa (lait, asetukset), välienselvittelyn purkaminen, "änkyrän asiakkaan" kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen, provosoitumatta (vaikka siihen haastetaan), jne. Tämmöstä oppia saatuaan sitä alkaa miettiä entistä enemmän omaa käyttäytymistään. Voimankäyttöharjoituksiakin koulutuksessa oli (toki niistä olen oppia saanut jo sote-puolella työskennellessänikin), mutta kyllähän ne ovat aina niitä vihoviimeisiä ja ääritilanteita varten. Niitä käytetään silloin kun suojellaan toisia tai itseä. Koen kuitenkin aina hyvänä sen, että minulla on "avaimia" kaikenlaisiin tilanteisiin. Tilanteet tulevat usein äkkiä ja arvaamatta vastaan. Olen saanut itseluottamusta siihen, että osaan niissä tilanteissa sitten toimia ja tehdä. Puheella pärjää kyllä varsin pitkälle. Vaatii kuitenkin herkkyyttä toimia tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.
Ruokailun jälkeen seurattiin ryhmän oppilaiden osaamisen osoittamisia. Opiskelijahuollosta Luovissa esittelivät ko. organisaatiossa työskentelevät Hannele, Pentti, Seija ja Tarja. Työhyvinvointityöryhmän toiminnasta Oulun ammattikorkeakoulussa esittelivät Heli ja Susanna. Tiina S, Saara ja Niina keroivat erilaisista Miellekartta-verkostoista. Tunnistimme ryhmänä esittäjien osaamisen. He täydentävät vielä osaamistaan jonkinverran, jotta kokonaisuudesta tulee kattavampi. Iisimobile-hankketta Anne ja Juha esittelevät suunnitelmista poiketen seuraavalla kerralla, koska aikaa vierähti toisissa esityksissä.
30.9 ja VALMA
Itse en osallistunut 30.9 verkostopäivälle, jossa opiskelu olisi tapahtunut yhdessä opinto-ohjaajaopiskelijoiden kanssa. Päivien annista kuulen varmaan seuraavan kerran ryhmäläisiäni tavatessa. Osallistuin itse ko. päivänä oppialaitoksellani vierailleen OKM:n Opetusneuvoksen vierailuun. Opetan oppilaitoksellani toista Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ryhmää. Ko. koulutus on osa tulevaa VALMA-uudistusta. Tästä linkistä löytyy lyhyt kooste tulevasta muutoksesta: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/tutke/liitteet2/VALMAsaadosmuutokset160114.pdf Eri tutkintokoulutuksia yhdistetään 1.8.2015. Tuleva uudistus tarkoittaa oppilaitoksessani sitä, että Valma 1 (Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavat koulutus) sisältää jatkossa kotitalousopetuksen ja vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen (ent.VAKU I) ja Valma 2 (Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) sisältää jatkossa vammaisten valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (ent. VAKU II).
Opetushallitus pyysi näistä tulevista koulutusmuutoksista lausuntoja 30.9.2014 mennessä.
http://www.oph.fi/download/159932_Lp_VALMA_77_421_2014.pdf
Oheisesta dokumentista löytyy uudet ehdotetut koulutusten sisällöt. Omassa linjakokouksessamme käsittelimme ja laadimme aiemmin pienimuotoisen kommentoinnin ko. asiakirjaan. Itse pidän ko. suunnitelmaa hyvänä ja se ei omassa opetusryhmässäni sisällöltään tulisikaan kovasti muuttumaan. Opettajacollega havaitsi kuitenkin ettei em. opinnoissa tulisi enää olemaan esim. vieraan kielen opintoja, mitä pidämme huonona. Minunkin opetusryhmässäni englanninkielen opiskelu on ollut monelle erityistä tukea tarvitsevallekin oppilalle hyvin mieluinen oppitunti. Toki tuossa uudessa opetuksen suunnitelmassa "Valinnaisissa opetuksen sisällöissä" ko. oppiainetta voisi tietenkin tarjota.
Opetusneuvos vierailee nyt syksyn aikana kaikissa ammattiopistoissa joissa järjestetään erityisopetusta erityisluvilla. Oppilaitoksellani järjestetään lukuisa joukko erilaista ammatillista opetusta :
Luonnonvara- ja ympäristöala
Matkailu‐, ravitsemis‐ ja talousala
Tekniikan ja liikenteen ala
Näiden lisäksi oppilaitoksellani järjestetään erityisluvalla seuraavaa koulutusta:
Valmentava ja kuntouttava
Muiden oppilaitoksemme ammatillista perustutkintoa suorittavien (nuoret ja aikuiset) joukossa opiskelee joukko (kolme ryhmää, 24 opiskelijapaikkaa) erityisnuoria. Meidän nuoret käyttävät samoja tiloja, ruokailevat samoissa ruokasaleissa, opiskelevat osin samojen opettajien tunneilla ja työskentelevät samoilla "verstailla" (puu-, metalli- ja autohallit, keittiöt, yms) ja osa asuu samoissa asuntoloissakin. Lisäksi heidän opettajinaan ja ryhmänohjaajinaan työskentelee erityisopettajia ja apuna on koulunkäynninohjaajia. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.
Opetusneuvoksen vierailulla esittelin ryhmäni opiskelijoiden koulupäivän arkea. Lisäksi hän vieraili muidenkin ryhmien tunneilla. Jäämme nyt odottelemaan uusia linjauksia. VALMA-uudistuksen myötä kaikkien erityisoppilaitosten on haettava opetuslupia taas uudelleen. Nähtäväksi jää tullaanko uudistusta kohdentamaan samalla eri oppilaitoksiin. Ehkä tammikuussa 2015 asia on jo meidän osalta ratkennut..
Siitä huolimatta
Elän vahvasti kuitenkin tätä päivää. Pätevöidyn nyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja työskentelen opetusryhmässäni niinkauan kuin kuntayhtymä haluaa. Tykkään työstäni ja jos se loppuu - alkaa sitten jotain uutta. Joko opetuspuolella tai sotepuolella.
Nyt kuitenkin opinnot ovat kesken. Päivitin alustalleni CV:n alle tietoja omasta opiskelu- ja työhistoriastani. Käytän sitä itsekin hyödyksi kun "puran" osaamistani eri osioihin. Työstän siis puhtaaksi edelleen tuota HOPSiani ja oman osaamiseni arviointia. Jaoin osaamisalueet neljälle eri sivulehdelle opintojen toteutumissuunnitelman mukaisesti. Uskon näin luettavuuden paranevan ja samalla on helpompi hahmottaa itsekin alueen kokonaisuutta. Lisäsin joitakin muistamiani linkkejä "Linkit"- sivuille samalla kuin muutin sitäkin hieman lukijaystävällisempään muotoon. En varannut vielä henkilökohtaista ohjausaikaa, koska oma koontini on mielestäni vielä niin levällään. Haluan saada tätä valmiimmaksi. Tiedän itsekin tässä vaiheessa että paljon on vielä tekemistä. Ohjaustarve on minulla hieman myöhemmin.
Ehdotin vastuuopettajillemme oman osaamiseni näytöksi seuraavalle kerralle erityisopetuksen taustan esittelemistä. Kävimme siitä pienimuotoisen keskustelun ja sain vihreää valoa sen toteuttamiseen. Saaduilla vinkeillä alan nyt työstämään ko. esitystä. Ajatuksena on kerätä ensin pohjatietoa (välilehti Ammatillisen erityisopetuksen taustaa), muokata sitä, muuttaa se Prezi-pohjalle ja laatia ryhmää aktivoivaa tekemistä aiheen ympärille. Samalla tuon esille myös oman työhistoriani tiimoilta jotain kokemustietoa mm.vammaisuudesta ja alan muutoksista vuosikymmenten varrelta.
Syntyyköhän sitä
Kirjoitin otsikoksi "Ja sitähän syntyy". Ajattelin silloin että kyllä nyt syntyy juttua. Tänäpäivänä ei oikein siltä nyt ihan tunnukkaan. No, se tarkottaa että sitähän syntyy - vaikka sitten väkisin. Luvattu mikä luvattu! Onneksi on vielä muutama päivä aikaa. Ei muuta ku hihat taas ylös.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)