Reflektoinnin välttämättömyys

Reflektointia siellä reflektointia täällä

Opiskelussamme tärkeänä elementtinä on reflektointi. Kaikkeen tekemäämme, kokemaamme, kuulemaamme ja tuntemaamme liitetään mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Reflektiota kuvataan yleisesti prosessina, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee sekä käsittelee saamiaan uusia kokemuksiaan voidakseen muodostaa (konstruoida) uusia näkökulmia ja uutta tietoa aikaisempiin tietoihinsa. Yhteistoiminnalliseksi prosessiksi päämäärään tähtäävä tapahtuma muuttuu silloin kun hankkeeseen kytkeytyy useampi kuin yksi toimija yhdessä muiden kanssa. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksellisesta reflektiosta.

Meidät on ohjeistettu pitämään opintojemme aikana blogia. Blogin tekemistä ei ole rajattu tai määritelty mitenkään vaan jokainen saa itse määritellä tyylin, tavan ja tavoitteet bloginsa pitoon. Olen ymmärtänyt, että blogimme kautta näytämme ja todennamme opintoihimme kuuluvat opintoalueet. Blogimme toimii yksilöllisenä reflektiivisenä prosessointina. Joissakin opinnoissa käytetään portfolion kirjoittamista tai oppimispäiväkirjaa todentamaan tätä samaa asiaa.

Blogi apuvälineenä oppimiseen

Aikaisemmin olen jo tuonut esille, että itselleni blogin tekeminen on aika uusia asia. Pidän tätä kuitenkin nyt mukavana tapana todentaa opintojani. Aloittaminen ja eteneminen on ollut vaikeaa, mutta niinhän se "ryhtyminen" aina on. Itselleni on muodostunut jo aika selkeä käsitys siitä miten opintoni tämän blogin kautta etenee - tai blogi etenee opintojeni kautta.

Tämä blogini elää ja muokkaantuu varmaan loppuun saakka. Tavoitteena on kuitenkin työstää tälle alustalle kaikki materiaalini niin, että ne kuvaavat opintojeni etenemisen. Tulen liittämään tänne kaikki opintoihini tekemäni työt. Joudun työstämään töitäni ajatuksella, koska blogin julkisuus huomioiden kaikki täällä julkaisemani tuotos tulee olla sellaisessa muodossa ettei kenekään yksityisyys vaarannu. Pyrin käsittelemään asioita yleisellä tasolla. Blogillani on kuitenkin tavoite. Tavoite on että kirjoittamiseni kautta osoitan tämän matkani etenemisen erityisopettajaksi. Todennan reflektoinnin kautta omaa osaamistani ja omaa opintojen kautta lisääntyvää tietoisuuttani uusista asioihin liittyvistä näkökulmista. 

Viimeinen kerta vuonna 2014

Olemme olleet viimeistä kertaa koolla tälle vuodelle. Kaksi lähiopiskelupäivää taas takana ja joitakin kokemuksia rikkaampana. Nämä lähiopetuspäivät nostavat aina hieman syyllisiä tunteita pintaan. Olisi voinut tehdä, olisi pitänyt tehdä - ajatuksia. Mitään en ole kuitenkaan jättänyt tekemättä. Kaikki tulee tehtyä - ajallaan. Omat alkuperäiset ajatukseni vaan olivat, että jouluun mennessä olisin ehtinyt halutessani saada jo paljon enemmän aikaiseksi. Totean nyt vaan itselleni, että löydän kyllä kaikki tekemättömät työni edestä.. Joulun aikana on tulossa töistä pitempi vapaa. Olen orientoitumassa siihen ajatukseen, että joulu vietetään jouluna - mutta sen jälkeen vapailla ehtii kyllä halutessaan tehdä myös näitä opintoihin liittyviä töitä. 
 
Tammikuun loppupuolella 2015 tapaamme jälleen. Saapas nähdä millä mallilla opinnot sitten ovat.. Reflektointiahan kyllä kokoajan tapahtuu, mutta se pitäisi myös todentaa. 

Mukavaa joulunalusaikaa !

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

 

Osaamisen osoittaminen vai osaamattomuuden näyttäminen

Osaamisen osoittaminen

Opintojamme ohjaa oma osaamisemme - osaamisperustaisuus. Opintotavoitteissamme on määritelty, että "Osaamisperustaisuuden käsite tarkoittaa koko koulutusorganisaation ja opetussuunnitelman läpäisevää ajattelua ja toimintatapaa. Käsite sisältää opetussuunnitelman henkilökohtaistamisen. Osaamisperustaisuuteen liittyy erottamattomasti sekä opiskelijan että opettajan ajattelu- ja toimintatapa, jonka tavoitteena on osaamisen kehittäminen. Tarkastelun keskiössä on osaaminen". Opintomme koostuvat näistä omista osaamisalueistamme ja niistä puutteista (oppimisvaje).
Tein oman osaamisen osoittamistyöni erityisopetuksen taustasta. Sen työni löydät alustaltani omalta alalehdeltä : Ammatillisen erityisopetuksen taustaa.

Osaanko minä

Oman osaamisen osoittaminen ja siihen liittyvä muille näytettävä "tuotos" on kokonaisvaltainen prosessi. Omaa osaamista osoittaessaan alkutyöhön liittyy eräänlainen palapelityö. Mietit mitä sinun tulisi esittää (tavoitteet), mitä sinä asiasta jo tiedät (oma osaaminen), miten osaamisesi haluat esittää, kuinka paljon ehdit annetussa ajassa esittää, onko esittämäsi asia siinä muodossa että erilaisista ympäristöistä/aloilta tulevat henkilöt saavat siihen kosketuspintaa (osaamisen tunnistaminen), jne. Sinulle muodostuu tässä pohdintatyössä tietynlainen näkemys kokonaisuudesta, jota kohti lähdet etenemään. Työtä laatiessasi työ usein muuttuu aika radikaalistikin. Kootessasi työtä teet valintoja, jotka mielestäsi tekevät työstäsi selkeämmän ja loogisemman. Jossakin vaiheessa työ alkaa etenemään ja palapelin osat löytävät paikkansa alustalla. Olet mielestäsi valmis luovuttamaan työn eteenpäin. Aina jää tunne, että vielä voisi eri kohtia hioa, muuttaa ja painottaa. Piste on kuitenkin johonkin kohtaa laitettava ja työ luovutettava.

Valitsin aiheeni siksi, koska koen tietäväni asiasta paljon. Olen jo lähes kolmenkymmenen vuoden työhistoriassani työskennellyt pääosinn kehitysvammahuollossa. Ollut aina jollakinlailla työni kautta kytköksissä kehitysvammaisiin. Työn kautta olen välillisesti elänyt suomalaista erityisopetuksen historiaa. Samalla halusin tuoda esille myös kehitysvammahuollon historiaa, koska usealla ei siihen ryhmässämme ole aiempaa kosketuspintaa. Valintaan vaikutti se, että koen osaavani asian. Alkuvaikeuksina oli minullakin se, että mihin rajaan työni. En tahtonut nähdä alkuun työn kokonaisuutta. Päämäärättömästi keräsin alkuun erilaista asiaan liittyvää materiaalia ja kirjoitin sitä muistiin. Jossakin vaiheessa löysin mielestäni työlleni linjan, mitä etenen. Työn materiaalia karsin niin, että pystyin siihen yhdistämään oma käytännön kokemustani.

Jännittääkö vai ei 

En ole lapsuudessa ja nuoruudessa ollut mikään innokas esilläolija. Olen aina punastunut helposti, joka ohjasi minua sivusta seuraajaksi. Sosiaalisena ihmisenä kommentointihalu on iän mukaan lisääntynyt. Myös työelämän ja harrastusten kautta itsevarmuus on lisääntynyt ja uskallan ihan hyvin nykyisin heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. En pidä näyttelemisestä, mutta esilläoloa en pelkää. Jokaiseen hetkeen kuuluu toki pieni jännityksen kihelmöinti. Sen koen nykyisin olevan hyvä tunne, joka auttaa kirkastamaan ajatuksia ennen esitystä.

Kun pidän jotakin ennakkoon suunniteltua puhetta tai esitelmää valmistaudun siihen hyvin. Mietin etukäteen missä järjestyksessä ja miten asiani esitän. Usein minulla on apuna esityksessä paperikooste, mihin olen laittanut itselleni ylös esitystäni auttavia kommentteja. Olen mielessäni käynyt esitykseni läpi useaan kertaan. Useinkaan en itse esityksessä enää tarvitse sitä ns. apulappua (vaikka en sitä ulkoakaan ole opetellut), vaan annan tilanteen viedä mukanaan. Keksin kyllä jotakin sanottavaa. Ennakkoon valmistautumisella saan itselleni tarvittavan itseluottamuksen. Vaikka sisäisesti jännitys voi olla aika rajukin, ei sitä välttämättä ulkopuoliset huomaa. Tähän olen päässyt kokemuksen kautta. Ennakkoon tekemäni työmäärä on vielä suuri, jota pyrin vähentämään. Tiedän, että asioita voi tehdä vielä helpomminkin, mutta tarvin tämän oman tieni. Tämä jalostuu ja on jo tähän saakka jalostunut.

Esitykseni pyrin tekemään selkeäksi ja käytän visuaalisia asioita esityksen tukena. Itselleni on tärkeää, että esityksissä on luovuutta eikä paljoa sanoja. Usein käytän töissäni (kohderyhmä huomoioiden) tukena erilaisia aforismeja, ajatelmia. Itse haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asioita omasta näkökulmastaan. Aforismikin aukeaa jokaiselle lukijalleen erilailla. Koen ne esitystä keventäviksi osiksi.

Kohti oman osaamisen osoittamista

Ensimmäinen oman osaamisen osoittamisen työ on tehty ja esitetty. Omaan työskentelyyni olen ihan tyytyväinen. Joitakin asioitahan sitä voisi jälkeenpäin tehdä toisin, mutta eteenpäin kantavaa on se, kun kuulee että on osannut kuitenkin toisten oppilaidenkin mielestä valita työhönsä kiinnostavia asioita. Osannut aukaista erilaista näkökulmaa. Nyt olisi jatkettava eteenpäin. Osaamista jo on ja se tulisi näyttää osana näitä opintoja. Toisaalta tulisi näyttää myös sitä osaamattomuuden aluettakin ja kuinka sitä vajetta sitten näiden opintojen aikana kuron ja täydennän. Olen suorittanut näiden opintojen aikana myös toisaalla mm. ryhmänohjaajaopintoja, jotka nivoutan näihin opintoihin myöhemmässä vaiheessa. Tekemätöntä työtä riittää.