Ryhmätyötä tavalla ja toisella
Lähiopetuspäivillä esittelimme toisillemme laatimamme työt. Päivät olivat antoisia ja tarjosivat niin paljon aktiviteetteja että olivat myös aika raskaita. Eri ryhmien töistä jäi mukava mieli ja päivät menivät tosi nopeaan. Ihan uutta ja ihmeellistä en muista kokeneeni, mutta on erittäin tärkeää muistutella itselleen erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisuudesta. Toinen oppii asiat paremmin toisella tavalla opiskellen kuin toinen. Opettajan on syytä tarkkailla myös itseään ettei jämähdä samoihin uomiinsa. On työlästä miettiä opiskelijoille oppimiseen erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia, kun kaikki muukin opetusympäristössä muuttuu kokoajan. Uskon kuitenkin että menetelmien vaihtaminen välillä pitää myös opettajan virkeänä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja valitsee opetusmenetelmikseen sellaisia, jotka hän kokee mielekkäiksi ja ovat hänelle myös luontaisia. Menetelmien tulee olla myös sellaisia että jokaisen oppilaan yksilölliset taidot voidaan niissä huomioida.
Ryhmätyö antaa ja ottaa
Oma työmme oli esitysvuorossa päivien viimeisenä. Niin eri tavoin työ olisi voitu tehdä, mutta lopputulos oli mikä oli. Työ oli yksittäisistä koonneista kasattu yhteisesitys. Esityksen jälkeen saamissamme palautteissa tuotiin esille, että työmme olisi kaivannut lisää toiminnallisuutta. Sitä olisimme vielä voineet kyllä tehdäkin enemmän. Toisaalta, hyvin toiminnallisten päivien viimeisenä esityksenä on jokaisen opiskelijan takki jo aika tyhjä. Työskentely ennen kotiinlähtöä tahtoo olla aika levotonta ja jos porukka jakaantuu vielä ryhmiin, on hälinä valmis. Usein ryhmissä puhutaan sitten tässä vaiheessa ihan muusta kun pyydetystä aiheesta. Ryhmätyöskentelyymme en ole tyytyväinen ja ihmettelen suuresti, että esityksestä tuli kuitenkin ihan "esitettävä". Itse koin tämän ryhmätyöskentelyn kokemuksena, josta ei nouse mieleen kuin parannettavaa. Itselle oppimiskokemuksena siis erittäin hyvä! Paljon parempaanhan me olisi pystytty, jos useampi palanen olisi loksahtanut paikoilleen..
Kohti loppukevään rutistuksia !
Työrintamalla kevät etenee kovaa vauhtia. On laadittava itselle suunnitelmia, jotta ehtii kaikki työstää kevään kuluessa valmiiksi opiskelijoille viimeiseen koulupäivään. Opiskelijoiden opetuksen rinnalla laadimme uutta opetussuunnitelmaa, päivitämme opiskelijoiden opintokortteja ja kokoamme valmiiksi todistuksia. Teemme ehkä opintomatkoja ja paikkaamme vielä lukuvuoden aikana syntyneitä oppimisvajeista joistakin aineista. Samalla suuntaamme katsetta jo syksyn opetuksen työjärjestyksiin ja uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen.
Oppilaitoksemme sai valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetuksen järjestämislupapäätöksen viime viikolla. Tällä viikolla alkoi jo haku koulutuksiimme (VALMA, TELMA). Markkinoitavaa siis riittää. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen muutosten vaikutuksesta on tehtävä nyt paljon työtä, että asiat selkiytyvät niin koulutukseen hakijoille kuin meille opetuksen henkilöstölle. Jotakin muuttuu ja myös jotakin vanhaa jää pohjalle. Alku aina kangertelee, mutta puolen vuoden päästä olemme jo paljon viisaampia. Asiat selviävät tekemällä ja etenemällä.
Nyt loppuva oma palkaton opintovapaaviikkoni jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Opiskeluun liittyviä asioita olisin saanut saman verran aikaiseksi työn ohessakin. Ehkä jopa ärsyyntymistunteeni (liittyen ryhmätyöhömme) olisi ollut matalampi, kun olisi ollut enemmän muuta ajateltavaa rinnalla. Nyt aloitan voimaantumisen perheeni ja kohta vierailulle tulevien lastenlasteni kanssa. Ensin siivousta, ruuan alkuvalmisteluja ja pientä leipomista herkutteluun. Vieraiden lähdettyä sunnuntaipäivä meneekin varhaisesta aamusta iltaan ja ääntenlaskentaan saakka eduskuntavaalipäivän toimitsijana. Maanantaina olen valmis jo palaamaankin töihin, koska ilman tekemistä tulee töissä vieläkin kiireempää.
