Viimeisimpien lähiopetuspäivien kimpussa
Kävimme tutustumassa kevään lähes jo viimeisten lähiopetuspäivien aikana Nordin koulutustarjontaan Övertorneåssa 11.5 ( http://www.utbnord.se/fi/etusivu ). Monenmoista nähtiin ja ihailtiin. Onhan nämä meidän koulutusjärjestelmät vaan niin erilaisia, että ihan ei yksi yhteen voi verrata. Aina voi kuitenkin peilata omia ajatuksiaan ja miettiä että voihan sitä jotain tehdä ehkä erilaillakin.
Itse olen paljon ajatellut tuota usean aineen yhteisopetusta. Teoriaopetuksesta osan niveltäminen ns. työpajaoppimiseen tuntuu minusta ihan luonnolliselta. Auton korjaamisen yhteydessä opiskellaan englanninkielistä sanastoa tai vastaavaa. Minulla ei ole kokemuksia muunlaisesta opetustyöstä niin pidän sitä hyvänä kompinaationa. Oman nykyisen opetusryhmäni oppiaineet on luontevaa opetella tietynlaisina projekteina. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa pääpaino on arkielämäntaidoissa ja niillä siihen liittyvillä aineilla, joita arkielämästä selviytymisessä tarvitaan. Niistä aineista, joihin törmää lähes joka päivä. Ryhmässämme ei opiskella auton korjaamista, mutta opetussuunnitelman mukaan erilaisia arkielämäntaitoja. Kun laitamme ruokaa, suunnittelemme asiaa yhdessä, käymme kaupassa ja valmistamme haluamamme tuotteet. Opiskelemme saman päivän aikana eri oppiaineita ja sitä ei edes aina huomaa, mitä kaikenlaisia aineita päivä onkaan sisältänyt. Ollaan saatettu opiskella viestintää ja vuorovaikutusta, oppimaan oppimista, tietotekniikkaa, matematiikkaa, kotitaloutta, tms. Riippuen aina suunnitelman ohjelman toteutustavasta. Ymmärtääkseni tähän olemme menossa. Opetustilat vähenevät ja opiskelut siirtyvät työpajoille ja työpaikoille.
Kehittämistehtävä
Esitin myös toisena lähiopetuspäivänä oman kehittämistehtäväni. Opetussuunnitelman päivittäminen on ajankohtaista ja meillä on tapahtumassa myös opetussisällöllisiä muita muutoksia, kun keväällä toteutui Valmentavan koulutuksen uudistus. Aikaisempia koulutuksia yhdistettiin ja syntyi ns. "Valma" - koulutus. Siinä samalla Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus ("Telma") koki joitakin sisällöllisiä muutoksia. Ammattiopistollamme pieni työryhmä työstää tätä opetussuunnitelmaa ja olen luvannut olla tekstin kokoava ja kirjaava taho. Asia on kesken ja etenee vielä, mutta esitin työssäni sen hetkisen opetussuunnitelman työstämiseen liittyvän "prosessikuvauksen". Lopullinen työni tulee löytymään hyväksymisen jälkeen täältä alustalta.
Tekemättömät työt
Laiska se töitään laskee, mutta.. suoritan parasta aikaa opetusharjoitteluani. Kevät on kiireistä aikaa oppilaitoksissa, mutta toisaalta aika on otollinen kaikenlaiselle harjoittelulle. On niin paljon asioita saatettava loppuun. Lisäksi on paljon asioita mitä tehdään vaan ehkä kerran tai kaksi koko opetusvuoden aikana. Yritän koota tästä harjoitteluajasta jonkinlaisen raportin, jahka tämä todistus-show loppuu. Harjoitussuunnitelmani ja siihen liittyvä raportti tulevat myös myöhemmin löytymään tältä alustalta. Eli, ei kun työ jatkukoon ! Ps. Pirkko tulee huomenna kyläilemään :)
tiistai 19. toukokuuta 2015
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Agendalla inklusiiviset oppimisympäristöt
Ryhmätyötä tavalla ja toisella
Lähiopetuspäivillä esittelimme toisillemme laatimamme työt. Päivät olivat antoisia ja tarjosivat niin paljon aktiviteetteja että olivat myös aika raskaita. Eri ryhmien töistä jäi mukava mieli ja päivät menivät tosi nopeaan. Ihan uutta ja ihmeellistä en muista kokeneeni, mutta on erittäin tärkeää muistutella itselleen erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisuudesta. Toinen oppii asiat paremmin toisella tavalla opiskellen kuin toinen. Opettajan on syytä tarkkailla myös itseään ettei jämähdä samoihin uomiinsa. On työlästä miettiä opiskelijoille oppimiseen erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia, kun kaikki muukin opetusympäristössä muuttuu kokoajan. Uskon kuitenkin että menetelmien vaihtaminen välillä pitää myös opettajan virkeänä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja valitsee opetusmenetelmikseen sellaisia, jotka hän kokee mielekkäiksi ja ovat hänelle myös luontaisia. Menetelmien tulee olla myös sellaisia että jokaisen oppilaan yksilölliset taidot voidaan niissä huomioida.
Ryhmätyö antaa ja ottaa
Oma työmme oli esitysvuorossa päivien viimeisenä. Niin eri tavoin työ olisi voitu tehdä, mutta lopputulos oli mikä oli. Työ oli yksittäisistä koonneista kasattu yhteisesitys. Esityksen jälkeen saamissamme palautteissa tuotiin esille, että työmme olisi kaivannut lisää toiminnallisuutta. Sitä olisimme vielä voineet kyllä tehdäkin enemmän. Toisaalta, hyvin toiminnallisten päivien viimeisenä esityksenä on jokaisen opiskelijan takki jo aika tyhjä. Työskentely ennen kotiinlähtöä tahtoo olla aika levotonta ja jos porukka jakaantuu vielä ryhmiin, on hälinä valmis. Usein ryhmissä puhutaan sitten tässä vaiheessa ihan muusta kun pyydetystä aiheesta. Ryhmätyöskentelyymme en ole tyytyväinen ja ihmettelen suuresti, että esityksestä tuli kuitenkin ihan "esitettävä". Itse koin tämän ryhmätyöskentelyn kokemuksena, josta ei nouse mieleen kuin parannettavaa. Itselle oppimiskokemuksena siis erittäin hyvä! Paljon parempaanhan me olisi pystytty, jos useampi palanen olisi loksahtanut paikoilleen..
Kohti loppukevään rutistuksia !
Työrintamalla kevät etenee kovaa vauhtia. On laadittava itselle suunnitelmia, jotta ehtii kaikki työstää kevään kuluessa valmiiksi opiskelijoille viimeiseen koulupäivään. Opiskelijoiden opetuksen rinnalla laadimme uutta opetussuunnitelmaa, päivitämme opiskelijoiden opintokortteja ja kokoamme valmiiksi todistuksia. Teemme ehkä opintomatkoja ja paikkaamme vielä lukuvuoden aikana syntyneitä oppimisvajeista joistakin aineista. Samalla suuntaamme katsetta jo syksyn opetuksen työjärjestyksiin ja uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen.
Oppilaitoksemme sai valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetuksen järjestämislupapäätöksen viime viikolla. Tällä viikolla alkoi jo haku koulutuksiimme (VALMA, TELMA). Markkinoitavaa siis riittää. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen muutosten vaikutuksesta on tehtävä nyt paljon työtä, että asiat selkiytyvät niin koulutukseen hakijoille kuin meille opetuksen henkilöstölle. Jotakin muuttuu ja myös jotakin vanhaa jää pohjalle. Alku aina kangertelee, mutta puolen vuoden päästä olemme jo paljon viisaampia. Asiat selviävät tekemällä ja etenemällä.
Nyt loppuva oma palkaton opintovapaaviikkoni jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Opiskeluun liittyviä asioita olisin saanut saman verran aikaiseksi työn ohessakin. Ehkä jopa ärsyyntymistunteeni (liittyen ryhmätyöhömme) olisi ollut matalampi, kun olisi ollut enemmän muuta ajateltavaa rinnalla. Nyt aloitan voimaantumisen perheeni ja kohta vierailulle tulevien lastenlasteni kanssa. Ensin siivousta, ruuan alkuvalmisteluja ja pientä leipomista herkutteluun. Vieraiden lähdettyä sunnuntaipäivä meneekin varhaisesta aamusta iltaan ja ääntenlaskentaan saakka eduskuntavaalipäivän toimitsijana. Maanantaina olen valmis jo palaamaankin töihin, koska ilman tekemistä tulee töissä vieläkin kiireempää.
Lähiopetuspäivillä esittelimme toisillemme laatimamme työt. Päivät olivat antoisia ja tarjosivat niin paljon aktiviteetteja että olivat myös aika raskaita. Eri ryhmien töistä jäi mukava mieli ja päivät menivät tosi nopeaan. Ihan uutta ja ihmeellistä en muista kokeneeni, mutta on erittäin tärkeää muistutella itselleen erilaisten oppimisympäristöjen monipuolisuudesta. Toinen oppii asiat paremmin toisella tavalla opiskellen kuin toinen. Opettajan on syytä tarkkailla myös itseään ettei jämähdä samoihin uomiinsa. On työlästä miettiä opiskelijoille oppimiseen erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia, kun kaikki muukin opetusympäristössä muuttuu kokoajan. Uskon kuitenkin että menetelmien vaihtaminen välillä pitää myös opettajan virkeänä. On kuitenkin tärkeää, että opettaja valitsee opetusmenetelmikseen sellaisia, jotka hän kokee mielekkäiksi ja ovat hänelle myös luontaisia. Menetelmien tulee olla myös sellaisia että jokaisen oppilaan yksilölliset taidot voidaan niissä huomioida.
Ryhmätyö antaa ja ottaa
Oma työmme oli esitysvuorossa päivien viimeisenä. Niin eri tavoin työ olisi voitu tehdä, mutta lopputulos oli mikä oli. Työ oli yksittäisistä koonneista kasattu yhteisesitys. Esityksen jälkeen saamissamme palautteissa tuotiin esille, että työmme olisi kaivannut lisää toiminnallisuutta. Sitä olisimme vielä voineet kyllä tehdäkin enemmän. Toisaalta, hyvin toiminnallisten päivien viimeisenä esityksenä on jokaisen opiskelijan takki jo aika tyhjä. Työskentely ennen kotiinlähtöä tahtoo olla aika levotonta ja jos porukka jakaantuu vielä ryhmiin, on hälinä valmis. Usein ryhmissä puhutaan sitten tässä vaiheessa ihan muusta kun pyydetystä aiheesta. Ryhmätyöskentelyymme en ole tyytyväinen ja ihmettelen suuresti, että esityksestä tuli kuitenkin ihan "esitettävä". Itse koin tämän ryhmätyöskentelyn kokemuksena, josta ei nouse mieleen kuin parannettavaa. Itselle oppimiskokemuksena siis erittäin hyvä! Paljon parempaanhan me olisi pystytty, jos useampi palanen olisi loksahtanut paikoilleen..
Kohti loppukevään rutistuksia !
Työrintamalla kevät etenee kovaa vauhtia. On laadittava itselle suunnitelmia, jotta ehtii kaikki työstää kevään kuluessa valmiiksi opiskelijoille viimeiseen koulupäivään. Opiskelijoiden opetuksen rinnalla laadimme uutta opetussuunnitelmaa, päivitämme opiskelijoiden opintokortteja ja kokoamme valmiiksi todistuksia. Teemme ehkä opintomatkoja ja paikkaamme vielä lukuvuoden aikana syntyneitä oppimisvajeista joistakin aineista. Samalla suuntaamme katsetta jo syksyn opetuksen työjärjestyksiin ja uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen.
Oppilaitoksemme sai valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetuksen järjestämislupapäätöksen viime viikolla. Tällä viikolla alkoi jo haku koulutuksiimme (VALMA, TELMA). Markkinoitavaa siis riittää. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen muutosten vaikutuksesta on tehtävä nyt paljon työtä, että asiat selkiytyvät niin koulutukseen hakijoille kuin meille opetuksen henkilöstölle. Jotakin muuttuu ja myös jotakin vanhaa jää pohjalle. Alku aina kangertelee, mutta puolen vuoden päästä olemme jo paljon viisaampia. Asiat selviävät tekemällä ja etenemällä.
Nyt loppuva oma palkaton opintovapaaviikkoni jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Opiskeluun liittyviä asioita olisin saanut saman verran aikaiseksi työn ohessakin. Ehkä jopa ärsyyntymistunteeni (liittyen ryhmätyöhömme) olisi ollut matalampi, kun olisi ollut enemmän muuta ajateltavaa rinnalla. Nyt aloitan voimaantumisen perheeni ja kohta vierailulle tulevien lastenlasteni kanssa. Ensin siivousta, ruuan alkuvalmisteluja ja pientä leipomista herkutteluun. Vieraiden lähdettyä sunnuntaipäivä meneekin varhaisesta aamusta iltaan ja ääntenlaskentaan saakka eduskuntavaalipäivän toimitsijana. Maanantaina olen valmis jo palaamaankin töihin, koska ilman tekemistä tulee töissä vieläkin kiireempää.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Yksinkertaisesta kaksinkertaiseksi vai voiko yksikertaisuus tuplaantua?
Kevät etenee - niin opinnotkin
Ainakin lähiopetuspäivien suhteen. Maaliskuun lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi mm. ajankohtaisia asioita ja erilaisia ihmiskäsityksiä. Ryhmässämme vieraili kutsuttuna myös kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat opinnoissaan tapahtuneesta HOJKS-prosessista. Päivien aikana käytimme aikaa myös ryhmissä tapahtuvan kirjallisuustehtävän työstämiseen. Ryhmäni M)erkkarit tehtävänä on laatia muulle ryhmälle esitettävä työ aiheesta Elämänhallinta ja arkielämäntaidot. Ryhmätyössä tulee näkyä inklussiivisuus. Päivien aikana saimme jaettua aihe-aluetta ja päätimme seuraavat ajankohdat milloin pitää tuotosta olla jokaisella valmiina, jakaa se muille ja milloin kokoonnumme AC-ohjaustilassa jatkotyöskentelyyn. Itselläni on alueena koota materiaalia sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta sekä työstän arkielämäntaitoihin liittyvää pienimuotoista kyselyä. Tekemätöntä työtä siis riittää.
Opiskelupäivien antiin kuului tällä kertaa myös poikkeuksellisesti panostamista laadukkaaseen ruokailuun ja illanviettoon. Kävin molempina päivinä syömässä oppilasravintolassa. Yövyin hotellissa ja illalla ruokalin Pannussa ja kävin muutaman tunnin perehtymässä oululaiseen karaokekulttuuriin Pataässässä. Satsasin siis omaan elämänlaatuunikin (elämänhallinnan ruohonjuuritasontutkimusta). Voimaannuin kovasti, seura oli hyvää ja aion tehdä näin nyt vastakin lähiopetuspäivien aikana.
Materiaalinkeruu
Pitkin opintoja on tullut vastaan paljon tärkeää ja uuttakin materiaalia. Kirjoja, luentomateriaalia, vierailijoiden kautta, opiskelijakavereiden vinkkaamana, netistä eri linkkien kautta.. Tähänkin kirjallisuusryhmätyöhömme löysin lähikirjastosta paljon sopivaa kirjallisuutta. Pöydälläni on pelkästään tähän työhön lainattuna 12 kirjaa. Aihehan on tosi laaja ja näkökulman rajaaminen tulee olemaan tosi ongelmallista. Ensin tulee vähän selailla materiaalia, että osaa lähteä omassa mielessään hakemaan työlleen suuntaa. Parhaina löydöksinä pidän tässä vaiheessa kirjoja: Martikainen (2009)Kaaosta vai hallintaa - Nuoren aikuisen elämän haasteet ja opiskelijakaverini Tiinan löytämään ja vinkkaamaa kirjaa Cacciatore & Karukivi (2014) Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Muina kirjoina on Keltinkangas-Järvistä, Mattilaa, Ojasta, Piippo & Peltolaa, Tahkokalliota ja Venkulaa. Ihan tuttuja kirjoittajia ja ehkä niistäkin jotakin jyvästä työhöni saan.
Onnen ja ilon tunnetta
Kaiken tämän opiskelun ja työn rinnalla tapahtuu elämässä mukavia asioita. Maaliskuu on hyvä kuukausi. Kestohanget ovat houkutelleet pitkille hiihtolenkeille metsäteille. Pääsiäistä odotellessa arkista aherrusta olemme juhlistaneet perheessä myös parilla juhlapäivällä. Odotetuin asia tapahtui lauantaina 21.3 kun esikoinen sai pienen poikavauvan. Kaiken ihanuuden keskellä yksikertainen mummo vaihtui kaksinkertaiseksi tuplamummoksi !
Ainakin lähiopetuspäivien suhteen. Maaliskuun lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi mm. ajankohtaisia asioita ja erilaisia ihmiskäsityksiä. Ryhmässämme vieraili kutsuttuna myös kaksi nuorta miestä, jotka kertoivat opinnoissaan tapahtuneesta HOJKS-prosessista. Päivien aikana käytimme aikaa myös ryhmissä tapahtuvan kirjallisuustehtävän työstämiseen. Ryhmäni M)erkkarit tehtävänä on laatia muulle ryhmälle esitettävä työ aiheesta Elämänhallinta ja arkielämäntaidot. Ryhmätyössä tulee näkyä inklussiivisuus. Päivien aikana saimme jaettua aihe-aluetta ja päätimme seuraavat ajankohdat milloin pitää tuotosta olla jokaisella valmiina, jakaa se muille ja milloin kokoonnumme AC-ohjaustilassa jatkotyöskentelyyn. Itselläni on alueena koota materiaalia sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta sekä työstän arkielämäntaitoihin liittyvää pienimuotoista kyselyä. Tekemätöntä työtä siis riittää.
Opiskelupäivien antiin kuului tällä kertaa myös poikkeuksellisesti panostamista laadukkaaseen ruokailuun ja illanviettoon. Kävin molempina päivinä syömässä oppilasravintolassa. Yövyin hotellissa ja illalla ruokalin Pannussa ja kävin muutaman tunnin perehtymässä oululaiseen karaokekulttuuriin Pataässässä. Satsasin siis omaan elämänlaatuunikin (elämänhallinnan ruohonjuuritasontutkimusta). Voimaannuin kovasti, seura oli hyvää ja aion tehdä näin nyt vastakin lähiopetuspäivien aikana.
Materiaalinkeruu
Pitkin opintoja on tullut vastaan paljon tärkeää ja uuttakin materiaalia. Kirjoja, luentomateriaalia, vierailijoiden kautta, opiskelijakavereiden vinkkaamana, netistä eri linkkien kautta.. Tähänkin kirjallisuusryhmätyöhömme löysin lähikirjastosta paljon sopivaa kirjallisuutta. Pöydälläni on pelkästään tähän työhön lainattuna 12 kirjaa. Aihehan on tosi laaja ja näkökulman rajaaminen tulee olemaan tosi ongelmallista. Ensin tulee vähän selailla materiaalia, että osaa lähteä omassa mielessään hakemaan työlleen suuntaa. Parhaina löydöksinä pidän tässä vaiheessa kirjoja: Martikainen (2009)Kaaosta vai hallintaa - Nuoren aikuisen elämän haasteet ja opiskelijakaverini Tiinan löytämään ja vinkkaamaa kirjaa Cacciatore & Karukivi (2014) Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Muina kirjoina on Keltinkangas-Järvistä, Mattilaa, Ojasta, Piippo & Peltolaa, Tahkokalliota ja Venkulaa. Ihan tuttuja kirjoittajia ja ehkä niistäkin jotakin jyvästä työhöni saan.
Onnen ja ilon tunnetta
Kaiken tämän opiskelun ja työn rinnalla tapahtuu elämässä mukavia asioita. Maaliskuu on hyvä kuukausi. Kestohanget ovat houkutelleet pitkille hiihtolenkeille metsäteille. Pääsiäistä odotellessa arkista aherrusta olemme juhlistaneet perheessä myös parilla juhlapäivällä. Odotetuin asia tapahtui lauantaina 21.3 kun esikoinen sai pienen poikavauvan. Kaiken ihanuuden keskellä yksikertainen mummo vaihtui kaksinkertaiseksi tuplamummoksi !
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kohti valmistumista - hitaasti mutta varmasti
Back to school, again
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
Tammikuun lopulla palasimme koulunpenkille. Olin suunnitellut saavani menneellä joululomalla paljon aikaiseksi opiskelurintamalla, mutta.. En joululomaani pilannut kuitenkaan ajattelemalla koko ajan tekemättömiä töitäni - vaan suosiolla annoin itselleni luvan viettää loman lomana. Riittämättömyyden tunteen kanssa on vaikea elää, joten päätin keskittyä vain yhteen asiaan - jouluun ja sen suomaan lomaan sekä perheen kanssa olemiseen. Hyvin onnistuin. Opiskelut eivät käyneet mielessä. Mutta se opintojen syrjään jättämisen luvan se itselleen vaati antaa. Joulu oli siis mukava, mutta "Minkä taakseen jättää - sen eestään löytää." Lähipäivillä syttyi taas kipinä opintojen etenemiseen. Suunniteltiin yhdessä kevään opintoja, opiskeltiin mm. videointia ja saatiin myös omaan ryhmään kirjallisuustehtävä. Opintojen etenemisen hyväksi olisi kyllä nyt ryhdistäydyttävä. Minähän tiedän mitä pitäisi tehdä, joten hop, hop.
Suku on pahin, vai onko?
Kun nyt selittelemään olen ryhtynyt niin jatketaan. Minulla on opintojen rintamalla ollut hiljaista oikeastaan jo loppusyksystä saakka. Lokakuun 27 päivä herätin henkiin (ties taas mistä syystä) vanhan harrastukseni - sukututkimuksen. Aloin vuonna 1998 tutkimaan mieheni sukua. Tähän aikaan syntyivät perheemme pojat ja jotenkin vain heräsi halu tietää mistä mieheni suku on oikeastaan tullut. Tiedettiin, että mieheni pappa on aikanaan tullut Jalasjärveltä, ostanut, raivannut tilan ja perustanut perheen Piippolaan. Ja lähtenyt Kanadaan jonne jäi.. Selvittelin kirjeenvaihdolla eri eteläpohjanmaan kirkkoherranvirastojen kanssa mieheni sukua ja sainkin paljon sukua omiin kirjoihin ja kansiin. Miehen suvun tutkimustyö jäi kuitenkin vaiheeseen, kun muut asiat veivät mielenkiinnon (perhe, opiskelu, työ). Myös oman isäni sukua on tutkittu aiemmin ja meillä toimii sukuseura, jossa olen aina aika aktiivisesti ollut mukana mm. sukutapaamisissa ja Karjalaan tehdyillä reissuilla.
Oma sosiaalinen maailmani laajentui aikalailla jo kesällä kun liityin facebookkiin. Sieltä olen löytänyt useita sukututkimukseen liittyviä ryhmiä ja niiden kautta varmaan aktivoiduin taas sukututkimukseenkin. Lähes parinkymmenenvuoden takaisista sukututkimuksen menetelmistä on päästy nykyään aikaan, jossa eri seurakuntien kirkonkirjoja voi tutkia mm. jo netin kautta. Kirkkoherranvirastoon ei ole oikeastaan asiaa kuin silloin, kun etsimän henkilön kuolemasta on alle 100-150 vuotta. Ne tiedot eivät ole vielä julkisia. Lisäksi esim. Facebookissa on ylikansallisia ryhmiä, joiden avulla voi kysellä tietoja muista maista. Itse olen selvitellyt miehen papan sukulaisten ja oman isopapan tietoja niin Amerikassa kuin Kanadassa olevien henkilöiden kanssa. Ja kerrannut samalla englanninkielentaitojani - jotka ovat osoittautuneet valitettavan huonoiksi. Englanninkielen käyttö näyttää kuitenkin palauttavan jotakin myös pintaan. Kaikkea en ole unohtanutkaaan !
Sukututkimuksessa olen nyt vaiheessa, jossa olen itse tallentanut n. 1050 henkilön tietoja omaan sukupuuhuni. Olen kaikkien sukujeni (vanhempieni isä- ja äitilinjat sekä mieheni isä- ja äitilinjat) kanssa osa laajempaa sukututkimusta, jossa vanhimpia tietoja on kaivettu jo aina 1693 vuodelta saakka. Tutkimista löytyy kyllä ajallisesti vielä paljon lähempääkin. Kaikki löydetyt tiedot ovat olleet mielenkiintoisia ja avanneet aina uuden ikkunan omaan sukuhistoriaan - tavalla tai toisella. Vielä ei ole löytynyt Kanadasta, Amerikasta tai Venäjältä rikkaita sukulaisia, mutta monta mielenkiintoista tietoa on eteen tullut. Paljon on myös noussut harmituksen aiheita ilmaan. Oisipa osannut kysellä tietoja niiltä ihmisiltä ajoissa, joita ei enää ole olemassa. Paljon tärkeää sukutietoa on nyt menetetty, jota ei koskaan saada takaisin mistään kirjoista ja kansista.
Koen olevani sukujeni puolelta rikas. Sukututkimus on ollut erilaisten juurien kautta työlästä. Siinä mielessä suku on ollut rasite, mutta positiivinen rasite. Ihan omaksi iloksi ja ilman pakkoa, tähän olen uppoutunut. Kanssakäyminen sukulaisten kesken on jäänyt viime vuosikymmenien aikana vähäiseksi. Olen kuitenkin halunnut koota sukutietojani talteen, jotta kaikki asiat eivät unohtuisi. Kuka olen ja mistä tulen - on osa minun persoonallisuuttani. Hyvine ja huonoine puolineen. Maailman muuttumisen havainnointi on tullut myös lisätuotteena sukututkimuksen kanssa. Kaikkinensa hyvin mielenkiintoista puuhaa, jota suosittelen kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Onhan siinä se huono puoli, että se vie mukanaan.
Kevätrutistus
Nyt on kuitenkin keskityttävä opintoihin ja sukututkimus laitettava jäihin. Olen vetäytynyt hiihtolomalla mökille työstämään opintojani. Into olisi heräteltävä, jos mielii näiden etenevän. Olen omista tavoitteistani jäljessä hyvinkin paljon, mutta tämähän ei vaadi kuin ryhtymistä ! No, ensin piti huollattaa auto (-1 päivä lomasta), mökki piti lämmittää ja katolta puottaa lumet (-1 päivä lomasta). Tänään on keskiviikko ja ajattelin, josko huomenna palaisi perheen pariin.. Näyttää oravatkin tuolla hyppivät katolla ja, ja. Ollaan maaliskuussa ja kevät on tunnetusti kiireistä aikaa opettajille. Ja kevät meneekin yleensä aina niin nopeaa. Nyt se on vaan alettava ! Oma henkilökohtainen opetussuunnitelmani tulee nyt päivittää ja saattaa loppuun. Sitten arvioitava, mitä on seuraavaksi tehtävä; harjoittelun suunnitelma, jne. Ensin kuitenkin Headbeat-ohjelma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)