Reflektoinnin välttämättömyys

Reflektointia siellä reflektointia täällä

Opiskelussamme tärkeänä elementtinä on reflektointi. Kaikkeen tekemäämme, kokemaamme, kuulemaamme ja tuntemaamme liitetään mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta. Reflektiota kuvataan yleisesti prosessina, jossa oppija aktiivisesti tarkastelee sekä käsittelee saamiaan uusia kokemuksiaan voidakseen muodostaa (konstruoida) uusia näkökulmia ja uutta tietoa aikaisempiin tietoihinsa. Yhteistoiminnalliseksi prosessiksi päämäärään tähtäävä tapahtuma muuttuu silloin kun hankkeeseen kytkeytyy useampi kuin yksi toimija yhdessä muiden kanssa. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksellisesta reflektiosta.

Meidät on ohjeistettu pitämään opintojemme aikana blogia. Blogin tekemistä ei ole rajattu tai määritelty mitenkään vaan jokainen saa itse määritellä tyylin, tavan ja tavoitteet bloginsa pitoon. Olen ymmärtänyt, että blogimme kautta näytämme ja todennamme opintoihimme kuuluvat opintoalueet. Blogimme toimii yksilöllisenä reflektiivisenä prosessointina. Joissakin opinnoissa käytetään portfolion kirjoittamista tai oppimispäiväkirjaa todentamaan tätä samaa asiaa.

Blogi apuvälineenä oppimiseen

Aikaisemmin olen jo tuonut esille, että itselleni blogin tekeminen on aika uusia asia. Pidän tätä kuitenkin nyt mukavana tapana todentaa opintojani. Aloittaminen ja eteneminen on ollut vaikeaa, mutta niinhän se "ryhtyminen" aina on. Itselleni on muodostunut jo aika selkeä käsitys siitä miten opintoni tämän blogin kautta etenee - tai blogi etenee opintojeni kautta.

Tämä blogini elää ja muokkaantuu varmaan loppuun saakka. Tavoitteena on kuitenkin työstää tälle alustalle kaikki materiaalini niin, että ne kuvaavat opintojeni etenemisen. Tulen liittämään tänne kaikki opintoihini tekemäni työt. Joudun työstämään töitäni ajatuksella, koska blogin julkisuus huomioiden kaikki täällä julkaisemani tuotos tulee olla sellaisessa muodossa ettei kenekään yksityisyys vaarannu. Pyrin käsittelemään asioita yleisellä tasolla. Blogillani on kuitenkin tavoite. Tavoite on että kirjoittamiseni kautta osoitan tämän matkani etenemisen erityisopettajaksi. Todennan reflektoinnin kautta omaa osaamistani ja omaa opintojen kautta lisääntyvää tietoisuuttani uusista asioihin liittyvistä näkökulmista. 

Viimeinen kerta vuonna 2014

Olemme olleet viimeistä kertaa koolla tälle vuodelle. Kaksi lähiopiskelupäivää taas takana ja joitakin kokemuksia rikkaampana. Nämä lähiopetuspäivät nostavat aina hieman syyllisiä tunteita pintaan. Olisi voinut tehdä, olisi pitänyt tehdä - ajatuksia. Mitään en ole kuitenkaan jättänyt tekemättä. Kaikki tulee tehtyä - ajallaan. Omat alkuperäiset ajatukseni vaan olivat, että jouluun mennessä olisin ehtinyt halutessani saada jo paljon enemmän aikaiseksi. Totean nyt vaan itselleni, että löydän kyllä kaikki tekemättömät työni edestä.. Joulun aikana on tulossa töistä pitempi vapaa. Olen orientoitumassa siihen ajatukseen, että joulu vietetään jouluna - mutta sen jälkeen vapailla ehtii kyllä halutessaan tehdä myös näitä opintoihin liittyviä töitä. 
 
Tammikuun loppupuolella 2015 tapaamme jälleen. Saapas nähdä millä mallilla opinnot sitten ovat.. Reflektointiahan kyllä kokoajan tapahtuu, mutta se pitäisi myös todentaa. 

Mukavaa joulunalusaikaa !

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin: viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

 

Osaamisen osoittaminen vai osaamattomuuden näyttäminen

Osaamisen osoittaminen

Opintojamme ohjaa oma osaamisemme - osaamisperustaisuus. Opintotavoitteissamme on määritelty, että "Osaamisperustaisuuden käsite tarkoittaa koko koulutusorganisaation ja opetussuunnitelman läpäisevää ajattelua ja toimintatapaa. Käsite sisältää opetussuunnitelman henkilökohtaistamisen. Osaamisperustaisuuteen liittyy erottamattomasti sekä opiskelijan että opettajan ajattelu- ja toimintatapa, jonka tavoitteena on osaamisen kehittäminen. Tarkastelun keskiössä on osaaminen". Opintomme koostuvat näistä omista osaamisalueistamme ja niistä puutteista (oppimisvaje).
Tein oman osaamisen osoittamistyöni erityisopetuksen taustasta. Sen työni löydät alustaltani omalta alalehdeltä : Ammatillisen erityisopetuksen taustaa.

Osaanko minä

Oman osaamisen osoittaminen ja siihen liittyvä muille näytettävä "tuotos" on kokonaisvaltainen prosessi. Omaa osaamista osoittaessaan alkutyöhön liittyy eräänlainen palapelityö. Mietit mitä sinun tulisi esittää (tavoitteet), mitä sinä asiasta jo tiedät (oma osaaminen), miten osaamisesi haluat esittää, kuinka paljon ehdit annetussa ajassa esittää, onko esittämäsi asia siinä muodossa että erilaisista ympäristöistä/aloilta tulevat henkilöt saavat siihen kosketuspintaa (osaamisen tunnistaminen), jne. Sinulle muodostuu tässä pohdintatyössä tietynlainen näkemys kokonaisuudesta, jota kohti lähdet etenemään. Työtä laatiessasi työ usein muuttuu aika radikaalistikin. Kootessasi työtä teet valintoja, jotka mielestäsi tekevät työstäsi selkeämmän ja loogisemman. Jossakin vaiheessa työ alkaa etenemään ja palapelin osat löytävät paikkansa alustalla. Olet mielestäsi valmis luovuttamaan työn eteenpäin. Aina jää tunne, että vielä voisi eri kohtia hioa, muuttaa ja painottaa. Piste on kuitenkin johonkin kohtaa laitettava ja työ luovutettava.

Valitsin aiheeni siksi, koska koen tietäväni asiasta paljon. Olen jo lähes kolmenkymmenen vuoden työhistoriassani työskennellyt pääosinn kehitysvammahuollossa. Ollut aina jollakinlailla työni kautta kytköksissä kehitysvammaisiin. Työn kautta olen välillisesti elänyt suomalaista erityisopetuksen historiaa. Samalla halusin tuoda esille myös kehitysvammahuollon historiaa, koska usealla ei siihen ryhmässämme ole aiempaa kosketuspintaa. Valintaan vaikutti se, että koen osaavani asian. Alkuvaikeuksina oli minullakin se, että mihin rajaan työni. En tahtonut nähdä alkuun työn kokonaisuutta. Päämäärättömästi keräsin alkuun erilaista asiaan liittyvää materiaalia ja kirjoitin sitä muistiin. Jossakin vaiheessa löysin mielestäni työlleni linjan, mitä etenen. Työn materiaalia karsin niin, että pystyin siihen yhdistämään oma käytännön kokemustani.

Jännittääkö vai ei 

En ole lapsuudessa ja nuoruudessa ollut mikään innokas esilläolija. Olen aina punastunut helposti, joka ohjasi minua sivusta seuraajaksi. Sosiaalisena ihmisenä kommentointihalu on iän mukaan lisääntynyt. Myös työelämän ja harrastusten kautta itsevarmuus on lisääntynyt ja uskallan ihan hyvin nykyisin heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen. En pidä näyttelemisestä, mutta esilläoloa en pelkää. Jokaiseen hetkeen kuuluu toki pieni jännityksen kihelmöinti. Sen koen nykyisin olevan hyvä tunne, joka auttaa kirkastamaan ajatuksia ennen esitystä.

Kun pidän jotakin ennakkoon suunniteltua puhetta tai esitelmää valmistaudun siihen hyvin. Mietin etukäteen missä järjestyksessä ja miten asiani esitän. Usein minulla on apuna esityksessä paperikooste, mihin olen laittanut itselleni ylös esitystäni auttavia kommentteja. Olen mielessäni käynyt esitykseni läpi useaan kertaan. Useinkaan en itse esityksessä enää tarvitse sitä ns. apulappua (vaikka en sitä ulkoakaan ole opetellut), vaan annan tilanteen viedä mukanaan. Keksin kyllä jotakin sanottavaa. Ennakkoon valmistautumisella saan itselleni tarvittavan itseluottamuksen. Vaikka sisäisesti jännitys voi olla aika rajukin, ei sitä välttämättä ulkopuoliset huomaa. Tähän olen päässyt kokemuksen kautta. Ennakkoon tekemäni työmäärä on vielä suuri, jota pyrin vähentämään. Tiedän, että asioita voi tehdä vielä helpomminkin, mutta tarvin tämän oman tieni. Tämä jalostuu ja on jo tähän saakka jalostunut.

Esitykseni pyrin tekemään selkeäksi ja käytän visuaalisia asioita esityksen tukena. Itselleni on tärkeää, että esityksissä on luovuutta eikä paljoa sanoja. Usein käytän töissäni (kohderyhmä huomoioiden) tukena erilaisia aforismeja, ajatelmia. Itse haluan herättää ihmisiä ajattelemaan asioita omasta näkökulmastaan. Aforismikin aukeaa jokaiselle lukijalleen erilailla. Koen ne esitystä keventäviksi osiksi.

Kohti oman osaamisen osoittamista

Ensimmäinen oman osaamisen osoittamisen työ on tehty ja esitetty. Omaan työskentelyyni olen ihan tyytyväinen. Joitakin asioitahan sitä voisi jälkeenpäin tehdä toisin, mutta eteenpäin kantavaa on se, kun kuulee että on osannut kuitenkin toisten oppilaidenkin mielestä valita työhönsä kiinnostavia asioita. Osannut aukaista erilaista näkökulmaa. Nyt olisi jatkettava eteenpäin. Osaamista jo on ja se tulisi näyttää osana näitä opintoja. Toisaalta tulisi näyttää myös sitä osaamattomuuden aluettakin ja kuinka sitä vajetta sitten näiden opintojen aikana kuron ja täydennän. Olen suorittanut näiden opintojen aikana myös toisaalla mm. ryhmänohjaajaopintoja, jotka nivoutan näihin opintoihin myöhemmässä vaiheessa. Tekemätöntä työtä riittää.

Ja sitähän syntyy

Oulussa lähipäivä 29.9

"Oulun koulussa" saimme aamusta asiantuntijakeskustelijan, kun ammattiope Mika oli tentattavana. Hänen kanssa jaettiin erilaisia opiskelijakokemuksia mm. itsearvioinnista ja osaamisen tunnistamisesta. Koen itse siltä osin tässä vaiheessa oman oppimistilanteeni olevan sellainen, että tiedän mitä pitäisi tehdä. Yritän nähdä kokonaisuutta, mutta olen itselleni myös armollinen sillä lailla, että vaikka tekemistä on paljon en voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan.. Eli pyrin tekemään aina yhtäasiaa kerrallaan, vaikka tekisi mieli häslätä kaikkia yhtäaikaa. Jos jostakin kohtaa paukut loppuu, siirryn toiseen kohtaan ja teen sitä. Ja palaan taas tekemään, täydentämään jotain toiseen kohti.

Tehtäväni on siis koota palapeliä. Palapelin pohjakuvana on Ammatillinen erityisopettaja. Tärkeää on nyt kuitenkin varata asialle aikaa ja sitoutua palapelin tekoon. Tätä palapeliä ei laiteta kuitenkaan nyt vuosiksi kaapin päälle odottamaan seuraavaa inspistä. Vaikka saan tämän palapelin joskus valmiiksi, ei asia ole siinä. Valmiina ammatillisena erityisopettajana eteeni tulee taas toisenlainen palapeli, jonka tekemistä jatkan.. aina vaan uudelleen.

Ryhmässämme vieraili myös koulupoliisi. Hän kertoi hyvää ajankohtaista asiaa lasten ja nuorten koulumaailmasta. Tärkeitä asioita tuli mm. nykypäivän some-maailman kiemuroista. Whatsup-ryhmän ikäraja olisi -16, Facebookin -13, Ask.fm -13 ja Instagramin - 13 v. Sehän se on, kun nuoret usein valehtelee tietonsa nuihin ryhmiin liittyessään että pääsee osallistumaan vähän nuorempanakin. Korostan vanhempien vastuuta. Mikäli lapsi jossakin ryhmässä on - on vanhemman hyvä olla siitä tietoinen ja välillä pyytää lastaan vähän näyttämään, mitä niissä on meneillään. Erilaiset konfliktit ovat kouluissa myös lisääntyneet. Väkivaltaisia tilanteita tai tappeluita ei oikeastaan omassa opetustyössä ole vastaan tullut, mutta tiedostan vahvasti että kaikkea tapahtuu nykyään kaikkialla. Agressiivista käyttäytymistä olen kyllä muussa työssäni asiakkaiden puolelta nähnyt. Ja ne tilanteet ovat aina ikäviä ja raskaita - kaikkien kannalta.

Opettajina meillä on velvollisuus puuttua kaikenlaisiin epäkohtiin, myös silloin vaikka ei ehkä itse olisi "valmis/halukas" puuttumaan. Suoritin vasta harrastuksiini liittyen järjestyksenvalvojakortin. Sain siellä kokemuksia ja opetusta sellaisiin asioihin, joista en katso olevan haittaa myöskään opetustyössä. Mm. muistuttaminen sovituista asioista tietyissä paikoissa (lait, asetukset), välienselvittelyn purkaminen, "änkyrän asiakkaan" kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen, provosoitumatta (vaikka siihen haastetaan), jne. Tämmöstä oppia saatuaan sitä alkaa miettiä entistä enemmän omaa käyttäytymistään. Voimankäyttöharjoituksiakin koulutuksessa oli (toki niistä olen oppia saanut jo sote-puolella työskennellessänikin), mutta kyllähän ne ovat aina niitä vihoviimeisiä ja ääritilanteita varten. Niitä käytetään silloin kun suojellaan toisia tai itseä. Koen kuitenkin aina hyvänä sen, että minulla on "avaimia" kaikenlaisiin tilanteisiin. Tilanteet tulevat usein äkkiä ja arvaamatta vastaan. Olen saanut itseluottamusta siihen, että osaan niissä tilanteissa sitten toimia ja tehdä. Puheella pärjää kyllä varsin pitkälle. Vaatii kuitenkin herkkyyttä toimia tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.

Ruokailun jälkeen seurattiin ryhmän oppilaiden osaamisen osoittamisia. Opiskelijahuollosta Luovissa esittelivät ko. organisaatiossa työskentelevät Hannele, Pentti, Seija ja Tarja. Työhyvinvointityöryhmän toiminnasta Oulun ammattikorkeakoulussa esittelivät Heli ja Susanna. Tiina S, Saara ja Niina keroivat erilaisista Miellekartta-verkostoista. Tunnistimme ryhmänä esittäjien osaamisen. He täydentävät vielä osaamistaan jonkinverran, jotta kokonaisuudesta tulee kattavampi. Iisimobile-hankketta Anne ja Juha esittelevät suunnitelmista poiketen seuraavalla kerralla, koska aikaa vierähti toisissa esityksissä. 

30.9 ja VALMA

Itse en osallistunut 30.9 verkostopäivälle, jossa opiskelu olisi tapahtunut yhdessä opinto-ohjaajaopiskelijoiden kanssa. Päivien annista kuulen varmaan seuraavan kerran ryhmäläisiäni tavatessa. Osallistuin itse ko. päivänä oppialaitoksellani vierailleen OKM:n Opetusneuvoksen vierailuun. Opetan oppilaitoksellani toista Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen ryhmää. Ko. koulutus on osa tulevaa VALMA-uudistusta. Tästä linkistä löytyy lyhyt kooste tulevasta muutoksesta: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/tutke/liitteet2/VALMAsaadosmuutokset160114.pdf  Eri tutkintokoulutuksia yhdistetään 1.8.2015.  Tuleva uudistus tarkoittaa oppilaitoksessani sitä, että Valma 1 (Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavat koulutus) sisältää jatkossa kotitalousopetuksen ja vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen (ent.VAKU I) ja Valma 2 (Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) sisältää jatkossa vammaisten valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (ent. VAKU II). 

Opetushallitus pyysi näistä tulevista koulutusmuutoksista lausuntoja 30.9.2014 mennessä.
 http://www.oph.fi/download/159932_Lp_VALMA_77_421_2014.pdf  
Oheisesta dokumentista löytyy uudet ehdotetut koulutusten sisällöt. Omassa linjakokouksessamme käsittelimme ja laadimme aiemmin pienimuotoisen kommentoinnin ko. asiakirjaan. Itse pidän ko. suunnitelmaa hyvänä ja se ei omassa opetusryhmässäni sisällöltään tulisikaan kovasti muuttumaan. Opettajacollega havaitsi kuitenkin ettei em. opinnoissa tulisi enää olemaan esim. vieraan kielen opintoja, mitä pidämme huonona. Minunkin opetusryhmässäni englanninkielen opiskelu on ollut monelle erityistä tukea tarvitsevallekin oppilalle hyvin mieluinen oppitunti. Toki tuossa uudessa opetuksen suunnitelmassa "Valinnaisissa opetuksen sisällöissä" ko. oppiainetta voisi tietenkin tarjota.

Opetusneuvos vierailee nyt syksyn aikana kaikissa ammattiopistoissa joissa järjestetään erityisopetusta erityisluvilla. Oppilaitoksellani järjestetään lukuisa joukko erilaista ammatillista opetusta :
Luonnonvara- ja ympäristöala
Matkailu‐, ravitsemis‐ ja talousala
Tekniikan ja liikenteen ala
Näiden lisäksi oppilaitoksellani järjestetään erityisluvalla seuraavaa koulutusta:
Valmentava ja kuntouttava

Muiden oppilaitoksemme ammatillista perustutkintoa suorittavien (nuoret ja aikuiset) joukossa opiskelee joukko (kolme ryhmää, 24 opiskelijapaikkaa) erityisnuoria. Meidän nuoret käyttävät samoja tiloja, ruokailevat samoissa ruokasaleissa, opiskelevat osin samojen opettajien tunneilla ja työskentelevät samoilla "verstailla" (puu-,  metalli- ja autohallit, keittiöt, yms) ja osa asuu samoissa asuntoloissakin. Lisäksi heidän opettajinaan ja ryhmänohjaajinaan työskentelee erityisopettajia ja apuna on koulunkäynninohjaajia. Näin on ollut jo kymmenen vuotta.

Opetusneuvoksen vierailulla esittelin ryhmäni opiskelijoiden koulupäivän arkea. Lisäksi hän vieraili muidenkin ryhmien tunneilla. Jäämme nyt odottelemaan uusia linjauksia. VALMA-uudistuksen myötä kaikkien erityisoppilaitosten on haettava opetuslupia taas uudelleen. Nähtäväksi jää tullaanko uudistusta kohdentamaan samalla eri oppilaitoksiin. Ehkä tammikuussa 2015 asia on jo meidän osalta ratkennut..

Siitä huolimatta

Elän vahvasti kuitenkin tätä päivää. Pätevöidyn nyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja työskentelen opetusryhmässäni niinkauan kuin kuntayhtymä haluaa. Tykkään työstäni ja jos se loppuu - alkaa sitten jotain uutta. Joko opetuspuolella tai sotepuolella.

Nyt kuitenkin opinnot ovat kesken. Päivitin alustalleni CV:n alle tietoja omasta opiskelu- ja työhistoriastani. Käytän sitä itsekin hyödyksi kun "puran" osaamistani eri osioihin. Työstän siis puhtaaksi edelleen tuota HOPSiani ja oman osaamiseni arviointia. Jaoin osaamisalueet neljälle eri sivulehdelle opintojen toteutumissuunnitelman mukaisesti. Uskon näin luettavuuden paranevan ja samalla on helpompi hahmottaa itsekin alueen kokonaisuutta. Lisäsin joitakin muistamiani linkkejä "Linkit"- sivuille samalla kuin muutin sitäkin hieman lukijaystävällisempään muotoon. En varannut vielä henkilökohtaista ohjausaikaa, koska oma koontini on mielestäni vielä niin levällään. Haluan saada tätä valmiimmaksi. Tiedän itsekin tässä vaiheessa että paljon on vielä tekemistä. Ohjaustarve on minulla hieman myöhemmin.

Ehdotin vastuuopettajillemme oman osaamiseni näytöksi seuraavalle kerralle erityisopetuksen taustan esittelemistä. Kävimme siitä pienimuotoisen keskustelun ja sain vihreää valoa sen toteuttamiseen. Saaduilla vinkeillä alan nyt työstämään ko. esitystä. Ajatuksena on kerätä ensin pohjatietoa (välilehti Ammatillisen erityisopetuksen taustaa), muokata sitä, muuttaa se Prezi-pohjalle ja laatia ryhmää aktivoivaa tekemistä aiheen ympärille. Samalla tuon esille myös oman työhistoriani tiimoilta jotain kokemustietoa mm.vammaisuudesta ja alan muutoksista vuosikymmenten varrelta.

Syntyyköhän sitä

Kirjoitin otsikoksi "Ja sitähän syntyy".  Ajattelin silloin että kyllä nyt syntyy juttua. Tänäpäivänä ei oikein siltä nyt ihan tunnukkaan. No, se tarkottaa että sitähän syntyy - vaikka sitten väkisin. Luvattu mikä luvattu! Onneksi on vielä muutama päivä aikaa. Ei muuta ku hihat taas ylös.

Onko muuta elämää kuin opiskelu ja työ

Ja onko valmista syntynyt..
Oman osaamisen arvioinnin muokkaaminen loppuun on ollut usein mielessä. Minun tuotokseni syntyvät usein niin, että sitten vain istun koneelle ja kirjoitan miettimiäni asioita ulos. Asioita tulee pohdittua suunnasta ja toisesta kaiken muun lomassa. Nyt en kuitenkaan opintojen tiimoilta ole istunut tietokoneen viereen - muuten kyllä. Vähän on syyllinen olo kun toisaalta haluaisin opinnoissakin edetä enkä ole sen eteen mitään konkreettista nyt tehnyt..  

Mukavaa puuhastelua
Viikko sitten viikonlopuksi sain lapsenlapsen kahdeksi yöksi yökylään. Vanhempien työasiat vaikeuttivat hoitojärjestelyjä, joten mieluusti otimme pikkumiehen ekakertaa meille yökylään. Viikonloppu meni mukavasti yökyläläisen ehdoilla. Ulkoilua, välipaloja, syöntiä ja nukkumista. Ehdittiin käydä myös puolukoitakin metsässä maistelemassa. Pikkumiehen yöunetkin olivat aina noin 10 tunnin mittaisia, joten kylläpä muori ja vaari pääsi helpolla.. Ei meijän omat lapset koskaan nuin pitkiä öitä vejelleet. Olipa ilonen yllätys, kun saatiin perhe yhdeksi yöksi kylään myös menneenä viikonloppuna. Sattui, että melkein koko ydinperhe oltiin koossa - näistä niin nauttii!  

Viikkojen varrelta
Työn tiimoilta viikot ovat olleet työteliäitä. Edellinen viikko oli kuuden päivän työviikko, kun oppilaitoksessani vietettiin lauantaina myös Avoimia Ovia. Opiskelijat eivät olleet tiistaina koulussa, koska meillä oli ns. Ponteva-hankkeen järjestämä ammatillisen erityisopetuksen työpajapäivä. Työpajavetäjinä toimi Luovin eri yksiköistä olleet asiantuntijat. Saimme valita kuudesta työpajasta kaksi ryhmää mihin halusimme itse kukin osallistua. Itse olin työpajassa: "Laiska, tyhmä ja saamaton vai erityistä tukea tarvitseva nuori? Yleistä erityisen tuen tarpeista: käyttäytymisen haasteet, sosio-emotionaaliset ongelmat." Omaan työhöni en kovin uskonutkaan pajasta saavani täsmävinkkejä, mutta halusin olla kuulemassa muiden opettajien ja ohjaajien kokemuksia heidän oppilaistaan. Minun nykyiset oppilaat ovat kaikki erityistä tukea tarvitsevia, joten tiedän heidän tarvitsevan erilaisia menetelmiä oppimisensa avuksi. Halusin kuitenkin saada asiaan erilaista kosketuspintaa. Samalla työkaverini saivat hieman tietoa minun oppilaitteni kouluarjesta.

Toinen ryhmä mihin iltapäivällä osallistuin keskusteli mm. työssäjaksamisesta. Olen itse aikaisemmin oireillut työssä jaksamisen kanssa ja olen sen suhteen edelleen herkässä vaiheessa. Itselleni asia paljastui vasta vaihtaessani työpaikkaa, jälkikäteen. Olen pyrkinyt nyt kuuntelemaan itseäni ja opetellut olemaan vähän itsekkäämpi. Osaan jo myös kieltäytyä suoraan asioista mitä en pysty annetussa ajassa tekemään. Olen hyvin onnekas kun satuin "hyppäämään junasta oikealla asemalla". Keskustelimme tässä ryhmässä mm. siitä kuinka paljon hyviä asioita myös työpaikalla on. Niistä saattaa vaan tulla itsestäänselvyyksiä jos niitä ei välillä pysähdy miettimään. Iltapäivän ryhmän oppimiskokemuksen koin, kun työpajavetäjä oli tehnyt esityksensä minun mielestä erittäin hyvällä esityspohjalla. Selvisi, että kyseessä on Prezi-pohja. Tätä haluan oppia vielä käyttämään!

Tekeminenhän ei taida tekemällä loppua
Istuin viimeviikolla useita iltoja tietokone polvilla harrastustyöhöni liittyen. Päivitin karaokekappalesivuja. Voit käydä katsomassa tekemisiäni sillä saralla nettisivulta:  www.karaokeclub.fi   Kuulun ko. yhdistykseen jossa toimin sihteeri-rahastonhoitajana ja nettisivuvastaavana. Päivitettävää sivuissa riittää, mutta suurin työ on aina uusien levyostojen jälkeen päivittää kappalesivut. Nuiden kappalesivujen päivittämiseen ja uusimiseen meni yhteensä n. 6 tuntia. Onneksi se on vapaaehtoista ja mukavaa. Ja tuli taas joksikin aikaa valmiiksi.

Tällä viikolla työstän edelleen omaa osaamistani tälle alustalle. Yritän kirjoittaa tätä blogipäivitystä oppimisestani kerran viikossa, jotta tatsi opiskeluun pysyy vireessä. Ja koska on olemassa muutakin elämää kuin opiskelu, taidan suunnata viikonloppuna mökille puunkantohommiin. Syksy etenee ja muuttuu pohjosessa jo kohta alkutalveksi. Tervetuloa vaan talvi. Mukavan kesän ja hyvän syksyn jälkeen ei voi tulla kuin erinomainen talvi. Juuri sellaisenaan kuin se sitten tulee olemaankin.
 

Luomisen tuskaa vai opiskelun iloa

Minä ja  tietokone - erottamattomat

Tässäpä on nyt sitten mennyt kolme iltaa tietokone polvilla istuessa. Olen yrittänyt mm. muokata tätä blogialustaani haluamaani suuntaan. Osin olen siinä jo onnistunutkin. Yritän nähdä tämän blogialustani täysin valmiina - jotta voin sitä ohjata tässä vaiheessa haluamaani suuntaan. Tuottamani asiasisältö on tärkeää, mutta haluan myös visuaalisen puolen toimivan. Olen kuitenkin itselleni armollinen ja hyväksyn sen, että työn ulkoasu tulee muuttumaan asian edetessä. Huomaan, että haluaisin hieman korjailla myös aiemmin julkaisemiani blogeja - mutta olkoon. Tehty mikä tehty. Sitten kun aikaa jää tekstillä tyylittelyyn olen jo nähtävästi opinnoissa aika pitkällä. Nyt kirjoitan ja tuotan materiaalia joilla saan opintojani etenemään. On helpottavaa ajatella ettei tätä kaikkea tarvitse kirjoittaa paperille. Minulla niitä papereita olisi vieressä jo vuorellinen. Sen verran monesti olen korjaillut jo monesti korjattua versioita. Minulla on kuitenkin haave, että kun saan nämä sivustoni itseäni tyydyttävään vaiheeseen, paljastan facebook ystävilleni tämän blogin olemassaolon. Saavat halutessaan seurata täältä minun tarpomista syksyisillä kanervasoilla. Eli, tarkoitan näitä opintoja ja niiden aiheuttamia luomisen tuskia. Välillä kulku on raskasta, mutta kun edes välillä löytyy hyvä karpalomätäs - se saa jatkamaan matkaa. En minä ruukaa ees kyllä käyä karpaloja poimimassa..

Toimintasuunnitelma
Opintojeni toimintasuunnitelmaa (osaamisalueet, osaamisen arviointi ja HOPS) pyrin siis muuttamaan tälle alustalle luettavampaan muotoon. Taulukkopohjalla laatimani teksti näyttää mielestäni täällä alustalla sekavalta. Työstän samalla opintojaksoihin lisää omia osaamisen alueita. Julkaisen sen aikaisemman versio, mutta se osio tulee nyt elämään seuraavien viikkojen aikana paljon. Pengoin tuossa juuri todistustuksiani ja joitakin opintomateriaaleja, joita tulen hyödyntämään oman osaamisen osoittamisessa. 

Työrintamalta
Töissä meillä alkaa olla ensimmäinen opintojakso lopuillaan. Tänävuonna koulussamme opiskellaan kuudessa opintojaksossa viime vuotisten 5:n sijaan. Syksy on aina työntäyteinen. Koulunaloitus, Hojks-haastattelut ja muut palaverit, kaikkien opiskelijapapereiden ajantasalla saattaminen, opintojaksojen opetuksen suunnittelua, jne. Päivät menevät nopeasti ja sitä tuntee pientä riittämättömyytta. Isoja asioita on ympärillä tapahtumassa (Valma-uudistus, opintosuunnitelmat) joita tullaan porukalla myös meidän oppilaitoksellamme työstämään. Tässä vaiheessa tekemättömien töiden lista on siis vielä aika pitkä, mutta se lyhenee.. Mutta huomenna ei vaivata maallisilla murheilla mieltä, vaan lähdemme iltapäivällä oppilaidemme kanssa Korkatinvuorelle patikoimaan ja makkaraa paistamaan. Kaikesta huolimatta syksystä pitää myös nauttia. Niin ainutkertaisia nämä meidän neljä vuodenaikaa aina ovat. 

Koulun penkiltä

Oma opintojen toimintasuunnitelma
Sunnuntai-iltana (taisi mennä puoleen yöhön) sain laadittua luonnoksen omasta erityisopettajaopintojeni toimintasuunnitelmasta. Kesän tehtävä jäi valitettavasti viime tippaan. Maanantaina sitten jo ensimmäisten opintotuntien aikana kehittyi mieleen monta kohtaa suunnitelmassa, joita työstän ja joudunkin vielä työstämään. Osaaminen tulee olla tunnistettavissa - eli suunnitelmani vaatii paljon perusteluja ja lisätyöstämistä ! Asioita tulee toimintasuunnitelmassa pilkkoa pienempiin osasiin, jotta osaamiseni voi toinen nähdä. Muokkaan tekemäni toimintasuunnitelman tälle alustalle myös hieman eri muotoon. Prosessi on lähtenyt nyt etenemään. Mutta oma opiskelusuunnitelmani on kuitenkin edennyt odotetusti, koska aioin pitää kesällä LOMAA. Näin tein ja nyt pyrin tekemään tehokasta työtä näiden opintojen eteenpäinviemiseksi.

Lähiopetuspäivien satoa
Kaksi lähiopetuspäivää kuluivat tosi nopeaan. Ensimmäisenä päivänä vaihdettiin kesäkuulumisia, keskusteltiin mm.osallistavasta pedagogiikasta Dt=f(t-p)(PE)(t-p), tunnistamisesta ja tunnustamisesta, etiikasta, arvoista ja inkluusiosta. Suoritimme iltapäivällä pienryhmissä itsearviointien vertaisarviointia. Vertaisarvointi sai näkemään, että kesätehtävämme (oma opintojen toimintasuunnitelma osaamisen tunnistamisineen ja arviointeineen) oli jokaisella oman ajattelun näköistä. Olimme lähestyneet asiaa erilaisista näkökohdista ja usealla eri tavalla. Saimme vinkkejä toisilta ja vahvistusta laatimiimme arvioihin. Oli hyvin antoisaa mukavassa pienryhmässä.

Toisen päivän aamusta jakauduimme edellisellä kerralla valittuihin ns. kotiryhmiimme. Ryhmäni muut jäsenet ovat Tiina, Ilkka ja Kimmo. Esittelimme koko opiskelijaryhmä omia luonteenpiirteitämme valmiiden sanojen avulla. Ideoimme sitten erilaisia osaamisen osoittamisen tapoja. On olemassa lukematon määrä (meillä taisi tulla 50) erilaisia tapoja, joilla voimme osoittaa jonkin asian osaamisen. Vain mielikuvitus taitaa olla rajana? Koulussakin on oppilaille taattava kaikin mahdollisin ja tarvittavin keinoin mahdollisuus osoittaa jonkin asian osaaminen, jotta tutkintoon valmistautuminen onnistuisi. Mahdollisuuksia eri tapoihin siinä suhteessa on, mutta onkohan esteenä enemmänkin opettajan viitseliäisyys vai mielikuvituksettomuus - toivottavasti ei ainakaan ammattitaidottomuus.

Iltapäivällä kävimme läpi opintojen osaamisaluetta; verkostotyö. Mietimme omissa pienryhmissä verkostotyön opintotavoitteita, mitä niillä tarkoitetaan ja miten voimme osaamistamme niissä näyttää. Saimme ryhmässämme laadittua kattavan paketin. Aion käyttää sitä apuna muidenkin osa-alueisen "aukikirjoittamisessa". Sovimme lisäksi, että osa opiskelijoista pitää seuraavalla kerralla esityksiä, opetustuokioita erilaisista "oman osaamisen alueista". Mietimme Tiinan kanssa, että voisimme ehkä tulevaisuudessa pitää opetustuokiota HOJKS-asiasta. Lopuksi kävimme läpi myös tulevia työnohjausryhmien kokoonpanoja, työnohjausaikatauluja ja muita askarruttavia kysymyksiä.

Makustelun  jälkeen päädyimme ryhmämme nimessä M)erkkareihin. Nimi olisi voinut olla mikä tahansa, mutta mitä enemmän asiaa nyt miettii, sitä tyytyväisempi olen. M), kuten mukautetun merkintä (ei enää tähti). Ei siis tarkoiteta nimellä "merkkareita", vaikka ne onki hyviä karkkeja.. Tiina se nimen onneksi keksi ja oivalsi.

Työn tekoon
Opinnot nytkähtävät omalta kohdaltani nyt tosissaan liikkeelle. Näiden lähiopintopäivien jälkeen käteen jäi;
* ideoita blogin työstämiseen, jatkuvaa päivitystä
* opintojen osaamistavoitteet ja oman osaamisen arvioinnin muokkaaminen
* oman HOPS:n päivitys
Nämä otan nyt työnalle. Koska minulla on paljon kokemusta tietyistä asioista pyrin näyttämään sen omassa "osaamiskartassani". Materiaalia tulee nyt alkaa koota ja dokumentoimaan. Osaamisvajettakin näiden opintojen osaamistavoitteisiin nähden jää - jotka sitten tulee täydentää myöhemmin miettimilläni tavoilla.

Toisaalta harmi erota taas opiskelijakavereista, koska he tuntuvat olevan tässä vaiheessa parhaita tsemppareita. Tämä tie on kuitenkin kuljettava jokaisen myös itse. Siispä nyt käärin hihat ja...

Ei nyt ihan lentoon lähössä, mutta..

Kesäkuulumiset
Kesällä lomailtiin. Takana onkin erityisen onnistunut kesäloma. Onnistuin olemaan ilman tarkkoja aikatauluja ja tekemään niin kuin kulloinkin tuntui. No, viisaudenhampaan poistoajan muistin ja siellä kävinkin. Sairastin operaation jälkeen kaksi viikkoa enemmän poistettua hammasta (lue monttua) kuin koskaan hammasta suussa ollessa. Mökillä tuli oltua enemmän kuin minään kesänä aiemmin ja ruohonleikkuu kotimaisemissakaan ei ahdistanut. Sääthän suosivat kaikenlaista tekemistä. Kyllä nyt jaksaa - akut on täynnä.

Kehitin itseäni kesäloman aikana myös lähtemällä mukaan some-maailmaan - facebookkiin. Ajattelin, että jos teen jatkossa myös blogeja - täytyy olla näkemystä muustakin sosiaalisesta mediasta. Minulla on twitter-tili ollut jo aiemmin. Siellä olen lukenut /seurannut vaihtelevalla menestyksellä muiden kommentointeja. Omaa ajatuksenvaihtoa en ole siellä vielä harrastanut. Loman aikana kypsyi ajatus facesta. Käytännössä on ollut toimiva juttu ! Facebook tuntuu olevan jo kyllä vähän ns. vanha tapa yhteydenpitoon, mutta minulle se vielä ajaa asiansa.

Ja matka jatkuu
Kesätehtävämme oli laatia oman osaamisen arviointia ja Hops:ia. Oman alustavan tuotokseni löydät erilliseltä välilehdeltä (Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen toteutussuunnitelmani). Yritin koota suunnitelmaani ytimekkäästi omaa osaamistani. Päivittämistä siinä on, mutta runko on valmis. On mukavaa huomata, että erityisopettajan työstä minulla on jo aika hyvä kokemus. Löytyy toki osa-alueita, joita minun täytyy itselleni vielä selvittää. "Tieto luo tuskaa" - toteamus kävi suunnitelmaa tehdessä mielessä, kun pohti ammatillisen erityisopettajaopiskelijan roolissa osaamisensa kehittymistä. Vajettahan tässä näillä opinnoilla paikataan. Seuraavina päivinä nämä opinnot taas aktivoituvat. En nyt ihan lentoon ole lähössä, mutta intoa löytyy.



   

Kohti ääretöntä ja sen yli...

Matkan alussa

Kesäkuussa startattiin. Aloitin ammatillisen erityisopettajakoulutuksen Oulussa. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut - eikä tekeminen tämän myötä kyllä edelleenkään vähene. Tätä on kuitenkin jo odotettu! Kyllähän se on onnekas olo, kun on päässyt aloittamaan nämä opinnot. Ja vielä Oulussa ensimmäisten joukossa. Matka erityisopettajaksi alkakoon.

Opiskelijaryhmä

Opiskelijaryhmässäni on lähes kaikki minulle uusia kasvoja. Olemme erialojen vänkäreitä/konkareita/taitureita. Parasta antia opiskelussa  on aina ollut myös se, että pääsee tutustumaan samalla uusiin ihmisiin ja heidän työkokemuksiin. Löytää yhtymäkohtia omaan taustaan ja omaan ajatteluun. Oppiipa samalla myös uusia näkökulmia. Toimimistamme aloista huolimatta, jaamme yhteisen kokemuksen - erityisopetuksen.  

Ensimmäiset koulupäivät

Ensimmäisen päivän aikana esittäydyimme ja tutustuimme toisiimme. Teimme ryhmätyön, jossa hyödynsimme iPadia, koodausta ja ohjelmasta löytyvän tehtävän suorittamista. Tehtävään liittyi suunnittelua ja toteutusta tapahtumaa videoimalla. Yksi ryhmä kävi haastattelemassa koulun johtajaa Askoa, yksi ryhmä haastatteli kirjaston Tomia ja yksi ryhmä etsi tietoa oppilaitoksen kansainvälisyysasioista. Omassa ryhmässäni kävimme haastattelemassa opintotoimiston väkeä. Osalla oli kokemusta "koodauksesta", osalla iPadista ja videoimisesta. Itselleni tuli paljon uusia asioita. Saimme kuitenkin jokainen ryhmä tehtyä hyvät jutut. Jaoimme informaatiota toisillemme videoimiemme pätkien avulla.

Iltapäivällä saimme opastusta blogi-maailmaan. Itselleni asia on uusi - toki toisten tekemiä blogeja olen jonkinverran lukenut. Blogin tekeminen ei tunnu itselleni vieraalta, mutta kaikki sen aloittamiseen liittyvä tekniikka hieman tympäisee. Kun ei sitä vielä hallitse, kaikki tuntuu niin työläältä.. but, se tekniikkakin vielä selätetään ! Tekstiähän kyllä syntyy..  Onneksi perheestäni löytyy kuopus, jolla on kokemusta jo blogikirjoittelusta. Oppimisen vajetta täytetään nyt sitten myös blogikirjoittelun avulla.

Toisena koulupäivänä suoritimme aamusta mm. kysymys/vastaus- tehtävän. Jokaisen tuli laittaa yksi kysymys koskien eilistä tai jotain ihan muuta. Sitten kysymykset käsiteltiin sattumanvaraisesti niin, että kysyttiin vieruskaverilta kysymys - johon hän sitten omalla tietämyksellään vastasi. Muut tarvittaessa täydensivät vastauksia. Kokemuksesta ajattelin, että oli ihan toimiva tapa käyttää joskus itsekin tulevaisuudessa jossakin tilanteessa. Tutustuimme lisäksi Optima-alustalla olevaan materiaaliin. Hedelmäkorilajitelmia, opintojen etenemisen kaavioita ja osaamistavoitteita. Usea itseä askarruttanut asia selvisi, ja löytyi jatkoa ajatellen väyliä mistä lisäinfoa ja tekemätöntä työtäkin sitten löytyy. Oma halu edetä ja oppia näissä opinnoissa kohti tutkintoa saa sen aikaan, että  oppimisen ja opintojen etenemisen prosessointi on jo käynnistynyt :)

Jakaannuimme vielä ryhmiin, joissa aloimme työstämään koulutuksemme yhden opintojakson omaa henkilökohtaista arviointiamme. Mietimme omaa osaamistamme, arvioimme sitä numeraalisesti ja keskustelimme siitä ryhmän jäsenten kanssa. Oli hyvä saada sivullisten näkökulmia omaan osaamiseen. Samalla myös tietous oman ryhmän jäsenistä kasvoi, kun käsittelimme aika yksityiskohtaisestikin niitä asioita mitä jokainen on työssään aikaisemmin valitsemamme opintojakson asioista tehnyt. Ryhmässämme tulee syntymään hyvää keskustelua - sen tiedän jo tämän kokemuksen perusteella.

Kohti seuraavia lähijaksopäiviä 

Saimme kesän tehtäväksi laatia seuraavaan lähijaksoon mennessä oman osaamisen arviointilomakkeen. Samalla muotoutuu hopsin alkutuotos. Halutessa olisi saanut varata  henkilökohtaisia ohjausaikoja. Paljon kysymyksiä varmaan nousee esille, mutta koen että makustelen nyt näitä saatuja asioita. Opettelen blogialustaa ja laadin omaa osaamisen arviointilomaketta. Mutta kaikkein ensimmäisenä - VIETÄN KESÄLOMAA. Viime vuosien aikana olen tunnistanut itsestäni sen, että joskus on vain "osattava olla". On kerättävä akkuun virtaa, jotta taas jaksaa. Minulla se virta kerääntyy viettäessä tavallista perhe-elämää, siivoamalla, mökillä risusavottaa tehdessä. Ja kaikki ilman tarkkoja kellonaikoja, omaan tahtiin. Elokuussa on aika sitten todeta miten olen lataamisasioissa onnistunut. Siitäpä sitten myöhemmin.